Sosialismi tuotantomuotona on kehno. Kaveriporukalla olemme miettineet toimivia sosialismin muotoja, mutta sen pidemmälle toimivia ratkaisuja emme ole keksineet, kuin että Helsingin keskustassa oluttuopille pitäisi asettaa viiden euron hintakatto.

Toisin on kuitenkin yliopistomaailmassa. Koulutus ei ole tuotteistettua. Tuotantoalana sen markkinaohjaus on nykyisellään puutteellinen.

Suomalainen mielipideilmasto tukee vahvasti ilmaista koulutusta. Täällä ei kenenkään ole pakko olla vain oman onnensa seppä. Lukukausimaksut on useimmiten esitetty keino koulutuksen kaupallistamiseksi, mutta tehokkaampiakin keinoja löytyy.

Stipendijärjestelmän luominen edellyttäisi rahastoja, joiden tuotoista lukukausimaksujen maksaminen vaatisi luokkaa Suomen vuoden BKT:n suuruiset sijoitukset. Näitä rahastoja ei kerätä hetkessä. Elinkustannukset tulevat lisäksi, jos opintorahastakin luovuttaisiin. Tämä tarkoittaisi opintolainan nostamista, mutta nämä rahat käytetäänkin hyvään tarkoitukseen.

Koulutus on ainakin noin viiden vuoden investointi. Mitä luulet mennessäsi sisään yliopistoon saavasi ei ole sama kuin mitä saat kun valmistut. Pääainetta pitäisi saada vaihtaa vapaasti, mahdollisesti myös muut opintosisältöjen rajat poistaa. Kaikki opintoalat eivät valmista nykyisin hyväpalkkaiseen varmaan työhön. Jos et saa opintoja suoritettua ennen kuin rahasi loppuvat, hyödyt vain keskeneräisten opintojen verran.

Ylipäänsä se mistä kannattaa maksaa vai olla jotain ihan muuta kuin mitä päätyy opiskelemaan. Murroskausi tulisi olemaan vaikea. Koulutus on dynaamista, ei staattista panos-tuotos-ajatteluun taipuvaa. Sisään pannut rahat tuottavat eri tavoin kuin valmistunut työelämään sijoittuessaan mahdollisesti tuottaa.

On maita, joissa nopeammin valmistuneelle kompensoidaan taloudellisesti hoppu. Mutta koska nykyään ostamaansa tuotetta ei voi vielä kesken vaihtaa, pitääkin mitata lopputuotetta, ei alkupanosta.

Gradun tai kandityön kylkeen jokaisen valmistuneen pitäisi perustaa oma startup.

Muutaman kuukauden jälkeen näkisi, mitä koulutus tällä alalla tuottaa, mikä on sen markkina-arvo. Jos yritys kaatuu, hyvä näin. Humanistitkin voivat olla luovia yritysideoidensa suhteen - akateemiset eivät ole niitä innokkaimpia yrityksen perustajia. Tuotoista voi maksaa koulutusta takaisin. Sitä paitsi Suomi potee vieläkin kroonista pulaa pienyrityksistä.

Koulutusleikkaukset olisi pitänyt perua, leikata kuluja ja sijoittaa ylijäämä rahastoihin, jotta olisi saatu oikeasti autonominen yliopisto. Se, että palvelusväki laitetaan eri firman nimiin töihin ei ole itsessään vielä reformi. Yrittäminen edellyttää suuria säätiöitä ja rahoitusta. Nykyään yliopistolla pyörii alalla vain pennosia.

Opetusministerimme tuntuu argumentoivan, että koko yhteiskuntaa hyödyttää, kun koulutuksesta leikataan, verokiila alenee. Hän ei tunnu ymmärtävän itse yliopiston uudistamisen päälle. Vähemmällä rahalla voi tulla vain huonompaa.

...

Viikon kuluttua Arabialainen sulka julkaisee avoimen kirjeen Helsingin yliopiston rehtorille Jukka Kolalle, missä käydään läpi opiskelijalle vuoden aikana tarttuneet pähkäilyt. Annan yksityiskohtaiset neuvot miten Helsingin yliopisto voidaan pelastaa ja tuoda tehokkaasti markkinoita myös yliopistomaailmaan.