Miksi ulkomailta tullaan Suomen akateemiseen maailmaan?

YLIOPISTO - OSKAR LINDMAN - (AS)

(25.4.2017)

Korkeakoulutukseen kohdistuneet leikkaukset ovat aiheuttanut sen että yliopistojen rahoituksen näkymät ovat epävarmat. Moni suomalainen on jo lähtenyt maasta ulkomaille, mutta jotkut uivat vastavirtaan tullessan Suomeen yliopistoon töihin. Sekä Marion Godman että Will Phan saivat tarjouksia ulkomailta, mutta valitsivat silti tulla Helsinkiin.

Koulutusleikkausten seurauksena moni Suomessa toimiva tutkija päätti vaihtaa maisemaa ulkomaille. Koko korkeakoulusektorin rahoitusasema on epävakaa ja pidemmän tähtäimen tutkimuksen rahoitusnäkymät myös. Joku ulkomaalainen päätti kuitenkin tulla Helsingin yliopistolle vaikka tutkimusura ulkomaillakin olisi ollut mahdollinen.

Marion Godman sai tarjouksen muun muassa King’s Collegesta Lontoosta, mutta etsi ympäri Eurooppaa paikkoja, joissa voisi olla kiva asua. Tarjouksen esitti myös Suomen akatemian sosiaaliteiden filosofian huippututkimusyksikkö TINT. Hän päätti tulla Helsinkiin, vaikka jatkoa olisi ollut luvassa myös Cambridgesta.

Marion Godman: ”Tulin tänne pelkästään töiden takia. Mutta syyllä oli paljon tekemistä sen kanssa että pidin Helsingissä asumisesta ja ajasta kollegoideni kanssa.”

Will Phan sai Helsingin yliopiston taloustieteen laitokselle kahden vuoden pestin ”postdoc fellowna”. Hän tekee sekä tutkimusta että opettaa. Hänet löydettiin Etelä-Kaliforniasta, headhuntattiin, mutta Will Phan ei osaa sanoa tarkkaan kenen toimesta. Hän teki väitöskirjansa Rochesterissa New Yorkin osavaltiossa.

Will Phan tuli Helsinkiin ja piti puheen ja sitten hänet pyydettiin töihin. Hän valitsi Helsingin vaikka oli saanut muitakin tarjouksia.

Will Phan sanoo, että valitsi Helsingin etupäässä sen atmosfäärin takia, ympäristökin painoi: ”Haluat ympäröidä itsesi tutkijoilla aktiivisessa ympäristössä. On oltava kriittinen massa, ihmisiä, jotka tekevät täällä mikrotaloustiedettä ja kommunikoivat.”

Will Phan sanoo, että tutkimusmaailma ei ole loppujen lopuksi kovin iso: ”On tiettyjä arvostettuja senioreita. Jos soitat kymmenelle ja sanot että ’Teillähän on tutkimusryhmä’, he katsovat kaikki netistä löytyvät tutkimukset ja tutkimukset, he voivat esittää tarjouksen.”

Työskentely Helsingissä on opetusta ensimmäisen vuoden maisterikurssilaisille, seminaareissa käymistä, puhumista omasta tutkimuksestaan, kommentoida muiden papereita ja sitten tehdä tutkimusta omalla työpöydällään.

Will Phan teki väitöskirjansa mikrotaloustieteen alalta. Hän tutki miten allokoida resursseja tilanteissa joissa ei ole toimivia markkinoita.

Esimerkkinä hän käytti elinluovutusmarkkinoita, rikkaatkaan eivät vain voi mennä ja ostaa elimiä markkinoilta. Yhdysvalloissakin kansallisen rekisterin kautta määrätään ketkä saavat elimet. Toisenlainen toiminta on laitonta. Vaikka olisikin niin, että kahdet sisarukset voisivat vaihtaa munuaisia päittäin, ei tämä ole mahdollista. Munuaisia ei myöskään voi jakaa, ne ovat jakamattomia.

Myöskään julkisessa asumistuotannossa kaksiota ei voi jakaa viidelle, jos se on säädelty vain yhden henkilön käyttöön.

Marion Godman sanoo, että Helsingissä on asioita joita hän todella arvostaa: on enemmän aikaa tutkimukselle, kollegat ovat täällä sosiaalisempia, käydään lounailla yhdessä.

Marion Godman: ”Päinvastoin kuin moni suomalaisista uskoo, ihmiset täällä eivät ole hiljaisia vaan sosiaalisia. Suomen sosiaalisen ympäristön olen kokenut aivan mahtavana. Filosofia tutkimusalana voi olla yksinäistä ja tylsää.”

Työympäristö on rento ja täällä saa puhua vapaasti. Tutkimukselle jää aikaa sillä kaikki aika ei mene opettaessa.

Will Phan sanoo, että hän ei hirveästi kiinnitä huomiota muuhun yleiseen akateemisen maailmaan Suomessa, hän on täällä vain tehdäkseen hyvää tutkimusta. Kun oma tutkimusaihe ja tutkimusympäristö on hyvin spesifiä, näyttäytyy älymystöpiirin keskustelu hyvin laaja-alaiselta. Hän ei jaksa töidensä lisäksi puida paljon tosi kompleksisia juttuja.

Marion Godmanille on tärkeää, että hän voi seurata ruotsinkielisiä uutisia ja osallistua yhteiskunnalliseen debattiin. Pääsee ruotsinkieliseen teatteriesitykseen tai leffaan, jossa tekstitys on ruotsiksi.

Hän on saanut näköalan suomalaiseen kulttuuriin suomenruotsalaisen kulttuurin kautta. Heissä ei ole eroa muihin suomalaisiin. Ruotsalaisilla on usein korkea omanarvontunto, suomalaiset ovat vaatimattomampia.

Marion Godman: ”On positiivista, jos minulla on tutkimuksessa jokin tutkimuskysymys mikä kiinnostaa, kun tarvitsen kollegoideni apua niin voin vapaasti mennä ovelle koputtamaan ja kysymään.”

Will Phan kehuu Helsinkiä mahtavaksi, Will Phan: ”Luulen että konsensus ystäväpiirissäni on että he ovat iloisia koska Helsinki on niin turvallinen. Se poistaa paljon stressiä. Helsingissä on niin monia paikkoja mihin sopia tapaamisiakin!”

Tutkimuksen julkaisussa ei ole Marion Godmanilla ongelmia, tosin auttaa että hänellä on valmiita kontakteja ulkomailla, jotka voivat suositella julkaisua. Jotkut tutkimukset arvioidaan anonyymina, ilman ilmoitusta missä laitoksessa tutkija työskentelee. Marion Godman on hyötynyt tehdessään väitöskirjansa englanniksi, sillä välillä suomalaista maailmasta tulevaa tutkimusta aliarvioidaan.

Suomalainen tutkimusmaailma on hierarkkisempi, sillä professuurit ovat pysyviä. Ohjausta ei anneta yhtä paljon ja ruotsissa ollaan valmiimpia antamaan opetusta. Isossa-Britanniassa suhde ohjaajaan on intensiivisempi maisteri –ja tohtoriopiskelijoilla, siellä tosin joutuu odottamaan ehkä vuosikymmeniä ennen kuin oma asema vakiinnutetaan.

Koska Iso-Britanniassa rahoitusjaksot ovat paljon lyhyemmät, voi Suomessa ottaa enemmän riskiä tutkimuksessaan. Lisäksi asioista tietävät ja osaavat ovat enemmän samassa paikassa. Professorien vaikutus on Suomessa suurempi, se muistuttaakin vähän saksalaista systeemiä.

Yliopistossa asiat ovat kuitenkin ehkä muuttumassa, Marion Godman: ”Luulen että arvostus yliopistoa kohtaan on muuttunut aikana kun olen ollut täällä. Nyt se tuntuu vähän uhatulta, pitkäaikainen asemamme, ehkä miljöö ei ole yhtä hyvä kuin aikaisemmin.”

Toivoa suomalaisilla ei ole myöskään yleisen yhteiskunnan synkistymisen takia. Pitkiä virkoja karsitaan, stipendejä ja Suomen akatemian rahoitusta leikataan.

Marion Godman haluaisi silti jäädä: ”Elämisenlaatu on täällä hyvää ja saa tehtyä hyvää tutkimusta, elän hyvää elämää täällä.”

Myös Will Phan haluaisi jäädä Helsinkiin. Nykytutkijat ovat akateemisia vaeltajia, jotka tarvitsevat varmaa rahoitusta ja apurahoja solmiakseen edes lyhyen työsuhteen. Usein puhutaan vain parista vuodesta.