Joutsenon Karsturannan öljyvuoto olisi luonut mahdollisuuden uudistaa ympäristöajattelua

YMPÄRISTÖ - OSKAR LINDMAN - (AS)

(2.5.2017)

Nykyisen Lappeenrannan Joutsenon alueella tapahtui viime keväänä öljyvuoto, joka on valtakunnan julkisuudessa sivuutettu täysin. Se teki paikallisesti suurta vahinkoa, kun hydrauliikkaöljyä pääsi suoraan Saimaaseen vähintään tuhat litraa. Ajoitus oli epäsuosiollinen Kemiralle, sillä se havittelee Joutsenon tehtaaseen laajennusta.

Kemiran Finnish Chemicalsin tehtaalla Joutsenossa nykyisessä Lappeenrannassa tapahtui paikallisesti merkittävä ympäristövahinko, kun tehdas päästi ainakin tuhat litraa hydrauliikkaöljyä suoraan Saimaaseen Kolarinlahteen.

Vahinko pelastuslaitoksen Tilannehuone-sivuilla merkittiin mittaluokaltaan keskisuureksi. Vuodon yhteydessä kävi tuuri että se jäi vain paikalliseksi – tyyni järvi ja aurinkoinen sää auttoivat öljyn talteen keräämistä. Loppu öljystä vain haihtui kotvan päästä. Koko Kolarinlahden ympäristöön jouduttiin laskemaan öljypuomeja kilometreittäin.

Öljyvuoto sai vain paikallista julkisuutta, eikä valtakunnan julkisuudessa kukaan kiinnittänyt sen kummempaa huomiota tapahtuneeseen. Helsingin vallankammareissa se ei aiheuttanut intohimoja ja kansanedustajista vihreiden edustajat koskaan tuskin kuulivat koko asiasta.

Ei nähty kuvia telkkarista tutuista paksuista polttoöljylautoista, pilaantuneita rantoja putsaavista ihmisistä tai öljyntahrimista linnuista. Onnettomuus ei aiheuttanut sekään merkittävää haittaa linnustolle, vaikka onnettomuusalueella muutama lintu pesikin. Myöskään kalakanta ei onnettomuudesta sanottavasti kärsinyt.

Näistä vuodoista puhutaan ikään kuin ne olisivat aina vain tapahtuneet. Ei, että taustalla olisi tahallisuutta, laiminlyöntejä tai virhearviointeja - puhumattakaan riskinotosta, virhelaskelmoinnista tai puolikkaista suunnitelmista. Tätäkin öljyvuotoa pidettiin siis vahinkona.

Öljypäästö tapahtui FC Power Oy:n tuotantolaitoksessa, jonka omistavat yhdessä Kemira ja Leppäkosken sähkö. Tiedotuslinjan mukaan tämä ei ollut ollenkaan Kemiran ongelma, vaan nimenomaan FC Power Oy:n.

Viestintä oli niukkaa, sillä tapahtumista on käynnissä rikostutkinta. Tämä on annettu syy olla kertomatta todellisista tapahtumankuluista. Kylän puheiden mukaan huoltotöiden vuosi tehdyn tehtaan uudelleenkäynnistyksen yhteydessä oli putkesta päässyt lattiakaivon kautta vuotamaan järveen hydrauliikkaöljyä.

Tätä on kummasteltu, sillä systeemin piti olla suljettu. Häviävän pieniä määriä jätevesiä ja käymäläjätteitä varten oli kuitenkin rakennettu yhteys suoraan Kolarinlahteen, koska ei oltu haluttu jäädä odottelemaan kaupungilta kunnon viemäröintiä tehdasalueelle.

Päästö pääsi purkuputken kautta joka kuljettaa tehdastuotannossa käytettyä lauhdevettä. Arposenniemen toisella puolella Hinkanrannassa sisään otetaan uutta lauhdevettä.

Virallinen tieto on, että päästö olisi noin 1000 litran suuruinen. Puhuttiin, että vuoto olisi voinut olla suurempikin, jopa 2000 litraa. Öljyn kerääminen lopetettiin, kun lahdelta oli imuroitu 1000 litraa öljynsekaista vettä. Työtä tehtiin imuputkin ja lastoin. Kaisloja piti niittää lahdelta muutama sata kiloa.

Pelastuslaitoksen Eka-vene sisäjärvessä sai ensikosketuksensa öljyntorjuntaan. Eräs ilta se kuitenkin melkein pääsi ajelehtimaan kalliolle, koska oli jätetty puomien sisään odottamaan jatkokäsittelyä, veneen kyljistä olisi ollut pakko vielä pestä pois öljy.

tuli hankalaan aikaan Kemiralle, koska samaan aikaan oli aie laajentaa Joutsenon tehdasaluetta. Vaikka öljyvahingosta tehtiinkin rikosilmoitus Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen toimesta, ei öljyvahinkoa arvioitu heti osana laajentumisen vaatiman ympäristöluvan hakemista. Tehdas käytti lukuja tilanteesta ennen öljyvahinkoa, eivätkä viranomaiset avoimesti suostuneet arvioimaan näitä asioita samassa yhteydessä.

Tähän tuli kuitenkin pieni muutos. Faktoja ei kuitenkaan voinut vaihtaa.

Laajentumista käsittelevissä yleisötilaisuuksissa oli jonkin verran puhetta myös öljyvahingosta. Tehtaanjohtaja otti paljon omille niskoilleen palautteesta ja haukuista, hän oli aktiivisesti yhdessä kyläläisiinkin.

Karsturannan vanha harvinaislaatuinen huvilayhteisö käyttää Saimaan vettä edelleen saunavetenä. Pohjavesiin vuoto ei vaikuttanut, vaikka tehdas pohjavesialueen päälle joskus on rakennettukin. Ohjeistus oli, että Saimaan vettä voi edelleen käyttää käyttövetenä, jos sen päällä ei ollut havaittavissa näkyvää öljykalvoa. Moni kuitenkin käytti, vaikka hiutaleista kalvoa olikin vielä näkyvissä.

Joutsenon keskustan pelastuslaitokselta olisi voinut hakea imeytysmattoja, jos tunsi että itse halusi tehdä asioille jotain. Tätä kyläläiset pitivät kuitenkin ihmisten aliarvioimisena, että he itse joutuisivat sotkun siivoamaan.

Ennen tapahtunutta arvioitiin että suurin onnettomuusriski tehtaalla oli raskas rekkaliikenne, joku kulki mutkaista ja kapeaa Rantatietä pitkin. Tehtaalle kulki monta kymmentä rekkalastia päivittäin. Suurempaa vahinkoa ei vuosien aikana syntynyt, vaikka joku rekka ojaan oli ajanutkin. Itse tehdas sijaitsee Rantatien ja kuutostien välissä raiteiden vieressä.

Kun tehdashanke aloitettiin 70-luvulla, se tehtiin salassa. Tehdas piti sijoittaa Kolarinlahden rannalle kunnan omistamille maille. Paikan ohi ajanut Joutseno-lehden kesätoimittaja näki paikalla pukumiehiä tekemässä mittauksia ja paljasti hankkeen. Se pääsi pääuutisiinkin.

Tehdas olisi katkaissut Arposenniemen puolivälistä, mutta sijaintia vaihdettiin kun saatiin radan vierestä lahjoitusmaita. Ympäristönormit eivät silloin olleet vahvat. Annettiin lupia, joita ei nykyään sallittaisi. Tehdas saikin vastaansa pienen kansalaisliikkeen. Kyläläiset keräsivät tehdashanketta vastustavaa adressia ja heitä informoitiin mahdollisten onnettomuuksien varalta. Myös kaasunaamarin piti tulla joka talouteen.

Tehtaalle olisivat joka tapauksessa sopineet aina varsin hyvin vallitsevat olosuhteet.

Suomessa tunnutaan edelleen ajattelevan että on tärkeä kilpailutekijä mitä alhaisemmat korvaukset teollisuus joutuu ympäristön pilaamisesta maksamaan. Onneksi tämä on nykyään muuttumassa, haittaverot ovat tuoneet ajatteluun uutta, luonnollakin voi olla korkea omistusarvo.

Kemira esitti osalle ranta-asukkaista 250 euron vapaaehtoista korvaussummaa, jota pidettiin aivan liian alhaisena. Se vastaa noin tuhannesosaa omaisuuden arvosta. Sen tarkemmin Kemira ei lehdille selittänyt, mille laskelma pohjautuu.

Kiistely korvauksista saattaa edetä oikeusasteisiin asti. Ilman joukkokannetta on kuitenkin yksittäinen asianomistaja altavastaajan asemassa suhteessa monikansalliseen yhtiöön, jolla on paremmat resurssit viedä kiista lakitupaan.

Kemiran olisi kannattanut luoda kylälle virkistysrahasto, jolla olisi voinut vaikka paikkailla kylätietä tieosuuskunnan nimissä. Olisi voinut nostaa korvaussummat tasolle, joka olisi kilpailutekijä puhtaan ympäristön lisäksi. On kummallista, että vallalla oleva asiantila on aina hallitsevana hyvä.