Arabialainen
sulka
faktapitoista journalismia
Oma tyttäreni aloitti juuri neljännen luokan, ja hän lähti ensimmäisenä koulupäivänä kouluun intoa puhkuen. Valitettavasti löytyy paljon niitäkin koululaisia, joille koulunkäynti ei ole yhtä mieluisaa. Opettaja Maarit Korhonen kirjoittaa näin:“Kun eräältä joukolta syrjäytyneitä nuoria kysyttiin, mikä heidän mielestään oli heidän syrjäytymisensä syy, vastasi 70% : koulu.”
Suomalainen, paljon ylistetty koulujärjestelmä, ei siis olekaan kaikille se kaikkein fantastisin järjestelmä. Yksi syy Pisassa menestymiseen on ollut se, että ero kaikkein lahjakkaimpien ja heikompien välillä on ollut suhteellisen pieni. Meillä siis kaikkein heikommatkin ovat pärjännet kohtuullisen hyvin. Tämä oli tilanne vielä ennen vuotta 2006. Sen jälkeen tulokset ovat alkaneet romahtaa.
Tuoreen Oma linja-hankkeen alustavat tulokset ovat todella karua luettavaa:
1) Oppimistulokset heikkenevät ympäri Suomea
2) Suomalainen koulu ei ole enää oppilaille tasa-arvoinen
3) Toiset nuoret putoavat pahasti kärryiltä, toiset karkaavat edelle
4) Kelkasta pudonnut nuori ei saa enää muita kiinni.
Pystytäänkö nyt uudella opetussuunnitelmalla (OPS 2016) kääntämään kurssi?
Opettaja Maarit Korhonen on asian suhteen hieman skeptinen: “Maailma on muuttunut, mutta koululaitos pysynyt samana. Hissa, äikkä ja matikka -linjalla on menty 200 vuotta. Haluaisin poistaa puolet pakollisista kouluaineista ja tuoda tilalle jotain sellaista, jota kohtaan lapset tuntevat intohimoa. Tarvitsisimme luovuuden, innovointikyvyn, tiimityön ja jatkuvan oppimisen opetusta.”
Mitä uusi OPS 2016 sitten pitää sisällään? Opetusneuvos Anneli Rautiainen kertoo näin:“Uusissa opetussuunnitelman perusteissa on vahva ote tulevaisuuteen. Laaja-alaisen osaamisen kautta oppilaat kasvavat ihmisenä ja yhteiskunnan kansalaisina. Ajattelu ja oppimaan oppiminen tukevat oppilaan luovaa ja tutkivaa työskentelyä.”
Toisin sanoen monialainen oppimiskokonaisuus on se uusi juttu. Keskustelin uudesta opetusuunnitelmasta tuntemani peruskoulun opettajan kanssa. Loppujen lopuksi “laaja-alaisessa, ilmiöpohjaisessa tai monialaisessa”oppimisessa kyse ei olekaan mistään uudesta ideasta. Jo 90-luvulla on opetajankoulutuslaitoksella käsitelty teemaa“integroidut oppiaineet”. Kyse onkin itse asiassa vanhasta ja paljon vatkatusta opetusmetodista, joka nyt vuosikymmenten jälkeen jostain syystä päätettiin kirjata mukaan uuteen OPS:n tuoreena opetusmetodina.
Koulut voivat siis järjestää oppiainerajat ylittäviä yhteiskunnan eri ilmiöitä tutkivia “poikkitieteellisiä” teemaviikkoja, minkä kautta “oppilaat kasvavat ihmisenä ja yhteiskunnan kansalaisina”.
Mitä mieltä luovuuden kehittämisestä on luovuustutkija, professori Alf Rehn? Pitääkö paikkaansa, että suurten kokonaisuuksien hahmottaminen, “ajattelu ja oppimaan oppiminen” tukevat luovuutta?
Rehn pohti tätä nimenomaista teemaa viimeisimmässä kolumnissaan: “Elämme kulttuurissa, joka ihannoi luovuutta ja sen oppimista. Ainoa ongelma on, että emme aina näe luovuuden ja oppimisen suhteen koko kirjoa.”
Rehnin ydinajatus oli tämä:“Ulkoa oppiminen sattumoisin on mitä erinomaisin tapa kehittää luovuutta. Sillä mitä kehittyneempi muisti ihmisellä on ja mitä enemmän hän on sinne varastoinut, sitä enemmän hänellä on käytettävää uusien ideoiden kehittelyyn."
Ilmiöpohjainen, laaja-alainen oppiminen ei siis olekaan suorin oikotie luovuuteen. Päntäämisellä ja ulkoaoppimisella on sittenkin merkitystä.
Löytyisikö opetusneuvoksen mainostama “vahva ote tulevaisuuteen” OPS:n opetuksen sisältöä koskevasta osuudesta?
Yksi suurimmista sisällöllisistä muutoksista on ruotsin kielen opiskelun alkaminen jo kuudennella luokalla (7. luokan sijaan). Tästä suorastaan mullistavasta muutoksesta saamme kiittää aiempaa opetusministeriä Jukka Gustafssonia. Ainakin minä muistan hänet pelkästään ja ainoastaan tästä aikaansaannoksesta. Tack, Jukka! Vi är nu mycket glada!
Miten siinä nyt näin pääsi käymään? Miksei voi vapaasti valita jotain toista vierasta kieltä? Kenties ruotsin kielen vahvaa asemaa (suhteessa ruotsinkielisen väestömme määrään) on siis edelleen vahvistettava, niinkö? Pohjoismainen yhteistyö ja ruotsinkielentaitoisten byrokraattien asema on siis se mihin me kansakuntana tulevaisuudessa panostamme? Hej på dej och gott natt!
Selittämättömät ovat lobbauksen ja etupiirien mellastus politiikan saralla.
Jos opetussuunnitelma tehtäisiin lasten oppimiskyky huomioiden – eikä poliittisesti kähmien – olisi kaikkein järkevintä aikaistaa ensimmäisen vieraan kielen opiskelun aloittamista kolmannelta luokalta vaikkapa ensimmäiselle tai toiselle luokalle. Pienillä lapsilla on ilmiömäinen kyky oppia kieliä vaikka matkimalla.
Entäpä muu OPS 2016:n sisältö? Annetaan opetusneuvos Rautiaisen jatkaa: “Monilukutaito kehittää tiedon hankkimisen, muokkaamisen, tuottamisen ja arvioimisen taitoja. Digitaalinen osaaminen on osa monilukutaitoa. Tieto- ja viestintäteknologiaa hyödynnetään kaikessa oppimisessa.”
Tulihan se sieltä: digitaalinen osaaminen on osa monilukutaitoa. Oodi digitalisaatiolle. Hetkinen, annetaanpa ensin puheenvuoro itse koululaisille sekä tutkijoille. Mitä mieltä he ovat digitaalisesta oppimisesta?
Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa Suomen uusi lukutaito -pilottihankkeessa tutkittiin, miten sähköinen lukeminen vaikuttaa neljäsluokkalaisten lukuintoon. Tutkimuksen mukaan koululaiset lukevat mieluummin paperisia kuin digitaalisia kirjoja. Paperisia kirjoja luettiin enemmän, koska tabletin parissa oli vaikeampi keskittyä lukemiseen. Keskittymisvaikeudet johtuvat tutkija Virpi Tarvaisen mukaan siitä, että “tabletilla on mahdollista lähteä sompailemaan eri sovellusten välillä ja härvätä kaikenlaista muuta”
Lisäksi"koko elämän kannalta tärkeää keskittynyttä, pitkäjänteistä lukemista on vaikeampaa harjoitella sähköisistä kuin paperisista kirjoista."
Miten tämän tutkimuksen tulokset on huomioitu uudessa opetussuunnitelmassa? Vastaus on: pilottitutkimuksen tuloksia ei tulla käytännössä huomioimaan millään tavoin. Toivottavasti kuitenkin poikii jatkotutkimuksia, ja tulosten toistamista suuremmalla ryhmällä. Opetusuunnitelmat laaditaan Suomessa kuitenkin 10 vuodeksi eteenpäin. Tämän takia muuten jo vuonna 2014 hyväksytty opetussuunnitelman perusteet tulee voimaan vasta nyt. Varsinainen julkisen suunnitelmatalouden voimannäyte? Se viimeisin juna kuitenkin meni jo.
Opetuksen suunta Suomen kouluilla on ollut selkeä jo paljon ennen uutta OPS:ia: oppikirjojen määrää on kouluissa läpi vuosikymmenen alati vähennetty (osittain säästöjen takia?).
Keskusteluissa tyttäreni luokanopettajan kanssa oppilaiden vanhemmat olivat yksimielisiä siitä, että kädentaitojen oppiminen kouluissa on erityisen tärkeää – se on tärkeämpää kuin digitalisaatio. Osaavathan nykyajan lapset käyttää iPadia vaikka väärinpäin, mutta erityisesti väärin ja liikaa.
"Vahva ote tulevaisuuteen" tarkoittaa OPS 2016:ssa siis ainakin digitalisaatiota. Onko oppikirjoista luopumisessa silti mitään järkeä? Muuttaako uusi OPS Suomen kouluopetuksen suunnan uudelleen kohti Pisan kirkkainta kärkeä? Rohkenen epäillä. Toivotan siitä huolimatta kirjojen sivujen kahinaa ja lukuintoa kaikille koululaisille.
---
Johanna Vendelin on Fil.tri ja biotieteiden tutkija. 9-vuotiaan tytön äiti; sekä Liberaalipuolueen hallituksen jäsen ja Helsingin piirijärjestön sihteeri