Läpivalaisu, "lustraatio" suomettuneisuuden ajoista valaisisi myös nykyaikaa

POLITIIKKA - OSKAR LINDMAN - (AS) (13.3.2016)

Viime keväällä julkaistussa Lustraatio-kirjassa pohdittiin Suomen mahdollisuuksia tehdä selvää lähimenneisyydestään eli suomettumisen ajasta. Kommunistihallintojen kaaduttua Itä-Euroopassa niissä perustettiin tuomioistuimia, jotka ovat saavuttaneet hyviä tuloksia, mutta Suomessa tähän ei ole ryhdytty.

Artikkelit kirjaan kirjoittivat Jukka Mallinen, Martti Puukko ja Arto Luukkanen.

Kirjan kustantaja Pekka Virkki halusi tehdä teoksen, jossa olisi myös toimenpide-ehdotuksia. Pamfletinomainen kirjallisuus aiheesta puuttui. Jo termin ”lustraatio” lanseeraaminen Suomessa sitoo vaateet yhden sanan alle.

Myös Jukka Mallinen toteaa neuvostovallan kaaduttua maiden jakautuneen kahteen ryhmään, joista toisissa tehtiin selvää menneestä ja toisissa ei. Jälkimmäisissä on vielä vallassa neuvostojärjestelmän jatko vähän muuntuneena ja toisen nimen ottaneena, Jukka Mallinen:

”Jos puhutaan elintasosta, markkinataloudesta, demokratiasta, kaikista hyvistä asioista, näissä ensimmäisellä ryhmällä menee erittäin hyvin: Baltian maat, Puola, Kroatia ja Tsekki. Toisessa ryhmässä ovat Georgia, Armenia ja Ukraina.”

Tästä on silta nyky-Suomeen: ”Täytyy kysyä, että ollaanko me tässä suhteessa kakkosryhmän vanhaan juuttunut maa?”

Pekka Virkki jatkaa: ”Hyvin pitkälti suomalaisen yhteiskunnan rakenteet periytyvät nimenomaan kylmän sodan ajoilta ja Neuvostoliiton vaikutuksesta. Ne ovat olleet tietyssä maailmaolossa varmasti ihan perusteltuja.”

Lustraation jälkeisissä maissa valtaan on noussut uusi polvi, vaikka osalla heistäkin on historiaa virallisessa puolueessa. On silti voimakkaasti puollettu maiden itsenäisyyttä. Lustraation tarkoitus on ennen kaikkea vanhojen vahingollisten ajatustapojen siistiminen. Välttämättä se ei tarkoittaisi pelkkiä oikeudenkäyntejä, teothan ovat jo vanhentuneita, mutta on tärkeää tietää miten suomalaisiakin ohjailtiin.

Jarmo Korhosen pari uutuuskirjaa saivat Jukka Mallisen tukan nousemaan pystyyn, kun hän luki miten Paavo Väyrynen, muut keskustapoliitikot ja ”Sorsan pojat” kävivät hyväksyttämässä kaiken Viktor Vladimirovilla.

Nyt hyvä esimerkki on Rosatomin ydinvoimala siitä kuinka Venäjä vielä nykypäivänä kykenee vaikuttamaan suomalaiseen sisäpolitiikkaan. Ulkoministeriön ohjeistuksen mukaan virkamiehet eivät saaneet puhua Ukrainan sodasta vaan piti puhua Ukrainan kriisistä. Presidentti Niinistön välitysyritykset näyttävät hyödyttäneen vain Putinia.

Ukrainassa on aloitettu lustraatioprosessi Maidanin tapahtumien ja vallanvaihdoksen jälkeen. Tärkeässä roolissa on lustraatio-komitea. Prosessi kytkeytyy siellä anti-korruptiiviseen taisteluun. Pekka Virkin mukaan Ukraina on tosin läpeensä alatasolla korruptoitunut maa ja eikä sitä voi verrata Suomeen taloudeltaan tai yhteiskuntaelämältään. Mutta monella Itä-Euroopan maalla on yhteistä se, että Venäjällä on perinteisesti ollut laajat vaikutusverkostot maiden sisällä. Tässä Suomi ei muodosta poikkeusta.

Pekka Virkki:”Suomi kun on EU-jäsen, niin tämä ei ole pelkästään Suomen asia. Suomi on yksi niistä heikoimmista ellei heikoin lenkki mitä Venäjä yrittää käyttää Troijan hevosena esimerkiksi pakotepolitiikassa.”

Jukka Mallinen:”Ukrainan korruptiovaltio on paljolti nimenomaan Venäjän luomus niin että Putinin tarkoitus on eristää Ukraina lännestä ja Venäjä on Janukovitshin kautta ruokkinut korruptiotaloutta ja korruptiomoraalia. Tietysti tämä on hyvä esimerkki Venäläisen maailman arvoista, nimenomaan korruption ja oligarkkien valta on kuvio jolla maat kiinnitetään Venäjään ja Kremliin ja estetään niitä kehittymästä demokraattisiksi hyvinvointivaltioiksi.”

Suomessa on jäljellä vielä valtiollinen korruptio, jossa puolueet ohjaavat veronmaksajien rahaa kannattajaryhmilleen: ”Viranomaistasolla ja poliittisella tasolla Suomessa jotkut toimijat nauttivat jopa hämmästyttävän suurta suojelusta”, sanoo Pekka Virkki. Vaalirahoituksen kuvioiden selvittäminen tiputtaisi Suomen sijoitusta korruptiovertailuissa välittömästi.

Paavo Lipponen kirjoitti Turun sanomissa lustraation aloittamisen seurauksista. Komissio kävisi läpi Tiitisen listan ja Supon arkistot, pyytäisi lausunnot Alma Medialta ja tilaisi näytöt ”iltapäivälehtien kaunatoimituksilta”.Ja lisäksi: ”Tutkinnan helpottamiseksi Alpo Rusi värvättäisiin merkitsemään epäiltyjen kotiovet ja hautakivet. Töölönlahdelle pystytettäisiin giljotiini ja päiden pudottua hipit marssisivat Hietaniemeen ruumiita potkimaan."

Pekka Virkki puolustaa lustraatiota: ”Minusta se on kaikkea sitä mitä tämä ei saa olla. Se että yleensä entinen pääministeri kokee että joidenkin asioiden selvittäminen johtaisi Suomessa tuollaiseen niin se kertoo siitä että hänen uskonsa suomalaiseen oikeusvaltioon on heikko. Minusta se on paras puolustuspuheenvuoro sille että lustraatiota tarvitaan.”

Jukka Mallinen pohtii menneiden eduskunnan puhemiesten Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön eroja. Sauli Niinistö lakkautti muhkeat matkarahat, joihin kansanedustajat tunsivat olevansa oikeutettuja. Sosiaalidemokraattisessa puolueessa oltiin tottuneita siihen, että vallan saatuaan oli lupa käyttää rahaa vapaasti moniin ”hyviin asioihin”.

Pekka Virkki haluaisi kiinnittää huomiota miten länsimaat näkevät Suomen turvallisuuspolitiikan ja yhteiskunnallisen aseman vaikuttavan maahan tuleviin investointeihin. Nykyisessä lamassa on paljon piirteitä jotka liittyvät maailmantalouden kehitykseen ja rakenteeseen, mutta poliittinen epäkorrektius voi johtaa länsimaiden investointien karkottamiseen.

Jukka Mallinen:”Julkisuudessa on käsitelty, että meidän läntiset investoinnit ovat vähentyneet. Tietty prosentti menee ohi sen takia että me emme ole enää turvallinen maa. Ollaan riemuissaan siitä että Google tekee laskentakeskuksen Suomeen, mutta eihän se ole investointi, työpaikkoja on Googlen mittakaavassa erittäin vähän. Eikä kyse ole mistään muusta kuin että Suomeen tuodaan koneita, jotka on helppo laittaa konttiin ja viedä pois.”

Jukka Mallisen mukaan Valko-Venäjällä on samantapainen tilanne, jossa ulkomaiset eivät osta mitään vaan vuokraavat. Jos veropoliisi iskee, vuokrat jäävät maksamatta. 1970- ja -80-luvuilla idänkauppa demoralisoi Suomen. Idästä tuli helppoa rahaa. Tämä johti siihen, että kilpailukykyä länsimaihin nähden ei tarvinnut ylläpitää.

Lustraatio on myös talouden kysymys. Jukka Mallinen toimi idänkaupassa. Tehtaassa Uralilla tehtiin suurkeittiölaitteita. Hänen osastonsa teki kymmenen prosenttia tuotteista mutta 90 prosenttia katteesta:

”Kun neuvostokauppa romahti, meni noin kolme vuotta ja tehtaassa oli töissä puolet siitä mitä neuvostokaupan parhaina aikoina ja tavaraa tuli kaksi kertaa enemmän.”

Rahaa tuli niin helposti, että suomalaisten ei tarvinnut pysyä skarppina. Teollisuus menetti kilpailukykyään mikä rapauttaa vielä nykyistä vientikysyntää.