Arabialainen
sulka
faktapitoista journalismia
Itseään radikaalina sosiaalidemokraattina pitävä Jaroslav Fiala pyörittää Tsekin tasavallan oloissa tosi luettua vasemmistolaista nettilehteä Alarmia, jonka lukijamäärät kiipeävät yli 5000 lukijan päivittäin. Hän sanoo, että hänen lehtensä ääni kuuluukin Tsekin julkisuudessa usein.
Jaroslav Fiala: “Tehtävämme on edistää vasemmistolaista diskurssia ja tuoda hyviä ideoita maailmalta ja erityisesti Länsi-Euroopasta. Ehkä osa pitää meitä radikaaleina, mutta mielestäni emme sitä ole. Ranskassa, Espanjassa, Kreikassa tai Saksassa olisimme normaalia vasemmistoa, mutta Tsekeissä joka on elänyt läpi jälkikommunistisen ajan, olemme vaikuttaneet radikaalivasemmistolta.”
Jaroslav Fialan oma poliittinen kehitys on kulkenut monen aatesuunnan läpi. Hän ei valikoinut aatesuuntien välillä, on ollut joskus anarkisti, kommunisti tai liberaali. Hyvät ideat kantavat, oli niiden esittäjä kuka vain, sanoo hän.
Alarm-lehdessä on myös päivittäin ulkomaan reportaaseja, vaikka montaa tsekkiä kiinnostaisi kotimaan asiat enemmän. Ranskan presidentinvaaleissa heillä oli töissä kaksi toimittajaa. Emmanuel Macronin voitosta Jaroslav Fiala on iloinen, sillä se tarkoitti Marine le Penin tappiota. Hän olisi itse kannattanut eniten kommunistien Melanchonia tai sosialistien Hammonia.
Moni vasemmistolaiskriitikko on pitänyt Macronia establishmentin ehdokkaana, mutta tätä mieltä Jaroslav Fiala ei ole: “Ranskassa on edelleen hyvin vahva kansalaisuuden käsite, moni liberaali ja vasemmistolainen äänesti Macronia ja vastusti fasismia. He tukivat hyvin universaalia kansalaiskäsitettä yhteiskunnasta ja tasa-arvosta.”
Tsekeissä on omaakin kokemusta populistipuolueista. Siellä suurin puolue on tätä nykyä puolue, jonka nimi suomentuisi ”Kyllä”:ksi. Sen johtaja Andrej Babish on eräänlainen yrittäjäpopulisti, oikeaa laitaa. Hän ei ole kuin Kaczynski Puolassa tai Orban Unkarissa, ei edes kuin Ranskan le Pen.
Andrej Babish on tätä nykyä Tsekin valtionvarainministeri. Hän on eräänlainen jatkaja normalisaatioprosessille neuvostovallan jälkeen.
Jaroslav Fiala: ”Hän tuo esiin idean työstä. Yhteiskunta on pelkkää työtä, ei politiikkaa. Hänen retoriikkansa mukaan valtion on toimittava kuin yksityisen yrityksen. Valitettavasti hän on hyvin suosittu tässä maassa.”
Tsekin presidentti Milos Zeman on enemmän le Penin kaltainen, enemmän oikean laidan populisti. Hän on muukalaiskammoinen, tyly ja saanut innoitusta muusta oikeistopopulismin menestyksestä Länsi-Euroopassa. Presidentti Zeman on tehnyt käännöksen sosiaalidemokraatista omanlaisekseen oikeistopopulistiksi.
Tsekeissä ei ole kolmannen aallon vasemmistopuoluetta. On kommunisminjälkeiset liberaalit, jotka ovat 90-luvun transformaation perillisiä. On konservatiiveja, populisteja, sosiaalidemokraatteja ja kommunistipuolue.
“Kommunistit ovat mielenkiintoisia, koska he ovat hyvin nationalistisia, punaisempia kuin oikeistopopulistit, mutta silti hyvin samankaltaisia. He ovat muukalaiskammoisia retoriikaltaan, he eivät paljasta oikeaa politiikkaansa.” sanoo Jaroslav Fiala.
Jaroslav Fiala itse kirjoittaa Venezuelan tilanteesta, sillä hän on erikoistunut latinalaisen Amerikan asioihin. Hän oli Fulbright-stipendillä tekemässä historian väitöskirjaa Yhdysvalloissa.
Mikä Venezuelassa meni pieleen? ”Siihen on kolme pääsyytä. Ensin, nykyinen Nicolas Maduron hallinto. Talous on hirveässä kunnossa koska Venezuela on täysin riippuvainen öljystä. Nicolas Maduro on paljon huonompi kuin Hugo Chavez. He eivät monipuolistaneet taloutta, käyttivät öljystä saadut korot maksaakseen armeijalle ja köyhille.”
Hän jatkaa: ”Tämä ei ollut kestävää ja taloudesta tuli hyvin haavoittuvainen ulkopuolisille shokeille.”
Hän lisää: “Toinen syy on, että Hugo Chavez hallinnoi paradoksaalisessa tilanteessa. Hän keskitti valtaa ja nosti itsensä Venezuelan vahvaksi mieheksi. Toisaalta hän ei luonut toimivaa virkamieskoneistoa, valtiokoneisto ei toiminut. Hänen sosiaaliset ohjelmansa olivat vain tilapäisiä, jaettiin ihmisille mutta ei kestävällä tapaa - talous tai politiikan malli ei ollut kestävää.”
Hugo Chavez antoi äänen alkuperäiselle kantaväestölle, yritti yhdistää latinalaista Amerikkaa ja löi Yhdysvallan vaikutusvaltaa vastaan.
Jaroslav Fiala: ”Kolmas syy on että hallinto on tullut yhä enemmän autoritaariseksi ja vangitsi vastustajansa, hiljensi tiedotusvälineet ja käyttää väkivaltaa mielenosoittajia vastaan. Tällä ei voi olla tulevaisuutta.”
Jaroslav Fiala kirjoitti kirjan Kuubasta, jonka hän nimesi “Kuinka päästä eroon Castrosta?”
Sen oli tarkoitus tuoda eri kuva tsekeille Kuubasta. Kuubaa kuvattiin vuoden 1989 postkommunistisen ajan jälkeen läpeensä pahaksi maaksi, hirveimmäksi diktatuuriksi maan päällä. Kirjassaan hän yritti tuoda tasapainoisempaa näkemystä ja kirjoittaa uudestaan vasemmiston historiaa 1960-luvulta lähtien.
Jaroslav Fiala: ”Tsekkoslovakian ja Kuuban välillä oli vahva yhteys, sillä 1960-luvulla maamme oli yksi Fidel Castron vahvimmista tukijoista. Olimme ensimmäinen maa, joka ryhtyi yhteyksiin hänen kanssaan ja tämä levisi ympäri neuvostoblokkia.”
“Itse asiassa Kuuba oli 60-luvulla suosittu Tsekkoslovakiassa. Moni unelmoi paremmasta maailmasta, paremmasta sosialismista, ei niin paljon jäykkää byrokratiaa, nuoremmasta sosialismista. Se oli toivo.” sanoo Jaroslav Fiala.
Tsekin nykymenossa on vielä vastakohtaisuuksia, mutta hän näkee paljon hyvää, myös paljon huonoa. Vuoden 1989 jälkeen on enemmän perusvapauksia jotka aiemmin puuttuivat, mutta toisaalta jäi isoja ongelmia. Transformaatio muutti kansan enemmistön oloja, mutta Tsekistä on tullut Euroopan halvan työvoiman reservi.
Palkat ovat niin matalat, että moni turhautuu, nuoriso vihastuu ja vaivutaan yhteiskunnalliseen apatiaan. Populismi ja konservatismi valtaavat hiljalleen Itä-Eurooppaa, vasemmisto jää julkisuudessa marginaaliin. Moni ei välitä yhteisistä asioista eikä tiedä omia sosiaalisia oikeuksiaan.
Jaroslav Fiala: “Vuosien ajan vasemmisto oli suurin paha maailmassa ja oikeisto on tämän hyödyntänyt noustakseen valtaan.”
Kahtiajako on myös eurooppalainen ongelma ja sitä myös unionille. Ihmiset eivät tunne itseään eurooppalaisiksi, ovat toisen luokan kansalaisia. Kaikki ei ole kuten Länsi-Euroopassa, kaikilla ei ole samoja oikeuksia ja mahdollisuuksia. Suuri eurooppalainen projekti on hajoamassa.
Tsekeillä on kuitenkin ehkä enemmän toivoa kuin naapureillaan, näkee Jaroslav Fiala. Se on naapureitaan vakaampi demokratia. Sitä ei vallitse vahva nationalismi. Tsekki on myös ateistinen maa pohjimmiltaan ja vapaamielisempi, mutta joskus yhtä muukalaisvihamielinen kuin muut Itä-Euroopan maat.
Jaroslav Fiala: “Olemme liberaaleja, mutta transformaation jälkeen yhteiskunta on atomistinen ja individualistinen. On iso ero vaikka Ranskaan tai Espanjaan tai muihin maihin, siellä on yhteinen tunne yhteiskunnasta. Täällä ihmiset tuntevat olevansa yksin ja ilman apua.”
Tämä on transformaation tulosta – yhteiskuntaa ei nähdä yhtenäisenä eikä valtiolta odoteta mitään. Valtio ei välitä, vaan ihmiset välittävät itse itsestään.