Arabialainen
sulka
faktapitoista journalismia
Avoin kirje Helsingin yliopiston rehtori Jukka Kolalle
-
YLIOPISTO - OSKAR LINDMAN - (AS)
(28.3.2016)
-
Arabialainen sulka lähettää avoimen kirjeen rehtori Jukka Kolalle, jossa pohditaan tulevaisuuden yliopiston ottamia suuntia, eri toten kaupallistamista ja yrittäjyyttä
...
Hyvä Jukka Kola,
viime aikojen kurjat budjettileikkaukset ovat kuohuttaneet yliopistomaailmaa. Kerron tässä kirjeessä, mikä olisi tehokkain ratkaisu johon olen päätynyt vuoden pohdinnan jälkeen. Mikään finaalinen ehdotus tämä ei ole ja epäilen että tässäkin on virheitä.
Olen sitä tyyppiä, että en jää suremaan leikkauksia vaan olisin valmis niin sanotusti innovoimaan. Innovointi voi onnistua tilanteessa, jossa samalla rahalla saadaan tehokkaampaa, mutta tämä ei oikein pidä yliopistomaailmassa. Tarvitaan kosolti lisää pääomaa.
Pidän opetusministerin ulostuloa kummallisena, eihän tällä hetkellä olla tehostamassa kuin palveluhenkilöstön määrää. En myöskään pidä varsinaisena reformina että heidät irtisanotaan ja palkataan eri firman kautta takaisin.Silti, tutkimuksesta ja opetuksesta ei ole järkevää tinkiä. Suomessa on ylikoulutettu työvoima, mutta tämä tuo taloudellista kasvua pitkälle tulevaisuuteen.
Siksi aktivoiduin yliopistomaailmassa. Olen tällä hetkellä ylioppilaskunnan kopo-valiokunnan varapuheenjohtaja sekä opiskelijajäsen uutta Ison pyörän kandiohjelmaa suunniteltaessa. Lisäksi olen pyörittänyt ylioppilaskunnan järjestöä Liberaali akatemiaa jo kohta yli puoli vuosikymmentä.
Olen todennut, että yliopisto on jo hyvinkin demokraattinen, vaikka tätä aina puheissa halutaan lisätä. Enemmänkin vaikuttaisi siltä, että vanhoilla mentäessä pitäisi vain lisätä elinten vaikutusvaltaa, kaikki päättävät elimet ovat jo olemassa.
Yliopistolla on periaatteessa vain kaksi mahdollisuutta tehdä rahaa: myydä koulutusta tai tehdä rahaa omistamillaan kiinteistöillä.
Olisi mahdollista tehdä rahaa myös pyörittämällä yliopiston ulkopuolisia bisneksiä, mutta se ei taida olla enää luontevaa toimintaa tämän ajan yhteiskunnassa. Yleensä keskitytään ydinbisnekseen.
Koulutusleikkaukset olisi pitänyt perua ja rahastoida säästöt rahastoihin, joista ottamalla yliopisto olisi voinut saavuttaa oikean autonomian. Pelkään, että jossain vaiheessa tuodaan mukaan myös poliittista ohjausta vaikka tutkimukseen, jos ”uudistuksia ei oteta tosissaan” – valtion rahat, valtion päätäntävalta. Täytyy kuitenkin myöntää, että liberaalina olen kuitenkin vähän vahingoniloinen, että tässä kävi näin.
Kaupallisuuden paine olisi purettavissa sallimalla kaupallisia toimijoita yliopiston tyhjiin tiloihin. Vaikka päivällä luentosalit ovatkin käytössä, ovat illat ja aikaiset aamut usein tyhjiä. Tämä voisi tapahtua vain laskemalla reilusti tiloista perittävää hintaa, mutta tämä on helppo taloudellinen päätös. Ei riitä, että hintataso on asetettu sellaiseksi, että kenelläkään ei ole varaa ostaa ja voivotella että kukaan ei ole kiinnostunut.
Palveluhenkilöstö voisi samalla palvella näitäkin toimijoita, he ovat kuitenkin muutenkin aina paikalla ja ehkä syntyisi uusiakin työpaikkoja.
Tiloja ollaan nytkin karsimassa, mutta epäilen että säästyneet rahat käytetään juokseviin kuluihin, ei pääomiin. Mielestäni perusluennot pitäisi siirtää verkkoon ja käyttää tilat seminaarimuotoiseen opetukseen.
Yliopisto voisi myydä koulutussertifikaatteja. Tietyin ehdoin tuotetut kurssit saisivat ikään kuin yliopiston hyväksynnän – siis jos laatu on hyvää. Yksittäisen kaupallisesti tuotetun kurssin hinta ei nousisi niin korkeaksi, etteikö kaikilla olisi siihen halutessaan varaa. Tämä olisi elegantti ratkaisu, jos katsotaan markkinaohjautuvuutta, tämä ei monestakaan syystä voisi mennä pieleen. Kynnys aloittaa olisi pieni.
Pohdin kolumnissani ”Yliopisto tarvitsee lisää startuppeja” mahdollisuutta pakottaa valmistuvat opinnäytteen tekemisen rinnalla perustamaan oman yrityksen. Muutamassa kuukaudessa selviäisi koulutuksen oikea markkina-arvo. Yritykset voisi päästää kaatumaan jos ne eivät kannata. Tämä olisi oikeudenmukaisempi ja markkinatehokkaampi ratkaisu kuin lukukausimaksut.
Lisäksi mitattaisiin lopputuotetta, ei alun odotuksia. Suomalainen mielipide suosii ilmaista koulutusta, maamme on kovin koulutusmyönteinen - kunhan rahoitus saadaan kasaan, tässä voisi olla yksi keino.
Jos ottaisimme käyttöön lukukausimaksut, pitäisi köyhien opiskelun turvaamiseen luoda rahastoja, joiden pääoma vastaa noin vuoden bruttokansantuotetta. Muutamaan vuoteen köyhät eivät pääsisi helposti sisään yliopistoon, mitä pidän vääryytenä.
Yrittäjyyttä pitäisi tuoda yliopistolle ihan eri tapaa. Tarvitsisimme suuret rahastot, että yliopistolaisilla olisi millä yrittää. Moni yliopistolle tullut yrittäjä on törmännyt ennakkoluuloihin ja tehottomaan palvelukulttuuriin.
Tässä aatteitani, Helsingin yliopiston rehtori Jukka Kola. Toivottavasti kuuntelet yrittäjyyttä edistäviä mielipiteitä ratkaisuja tehdessäsi. Ehkä tässä tuli muutama uusi idea. Itse haluaisin keskittyä rakentaviin ratkaisuihin, en niin rähjätä menneiden perään.
Jään odottamaan mahdollista vastaustanne.