Arabialainen
sulka
faktapitoista journalismia
Vasemmiston Heta Hölttä haluaa suoraa demokratiaa, ekokaupunkia ja asuntoja
VAALIT - OSKAR LINDMAN - (AS)
(3.4.2017)
Heta Hölttä valmistuttuaan pohti, mitä elämällään haluaisi tehdä. Li Anderssonin mukaan päättäjiksi halutaan fiksuja ihmisiä, joten hän päätti aktivoitua puoluepolitiikassa. Vaikka onkin kokenut järjestöihminen, on vasemmisto hänelle uusi. Tässä Heta Höltän pohdintoja myös puolueesta, feminismistä ja kampanjateemoista.
Heta Hölttä kypsyi päätökseen lähteä politiikkaan valmistuttuaan viime syksynä valtiotieteen maisteriksi ja pohdittuaan, mitä oikeastaan haluaa tehdä. Hän viittaa Li Anderssonin sanoihin, että päättäjienkin pitää olla järkevää porukkaa. Heta Hölttä: ”Jos en minä, niin kuka?” Vasemmistossa hän on uusi.
Heta Hölttä on Helsingin Käpylästä kotoisin ja mieltää, että hänellä on varsin vahva käpyläläisidentiteetti. Helsingissä parhaita puolia ovat viheralueet ja metsät, ei ole pelkkiä puistoja. Helsinki on myös sopivan kokoinen, ei liian iso eikä pieni. Joukkoliikenne toimii, on paljon tapahtumia ja kaupunkikulttuuria yhä enemmän.
Nyt työttömänä ollessaan hän on voinut panostaa täysillä kampanjaansa. Välillä hän oli töissä Setassa nuorisotyöprojektityötekijänä. Hänellä on pitkä historia kansalaisjärjestöissä, mutta poliittisesti aktiiviseksi hän on ryhtynyt vasta viime aikoina.
Heta Hölttä on ollut kampanjassaan aktiivinen somessa, jakanut flaikkuja ja tehnyt vaalivideon. FB-sivuillaan hänellä on yli 300 tykkäystä.
Hän on pyrkinyt ennen säilyttämään kriittisen etäisyyden politiikkaan, vaikka on vasemmistoa äänestänyt. Enää se ei riitä, eikä aina kaikilla puoluepolitiikkakaan. Hän on yhä enemmän kokenut, että yhteiskuntamme ei ole oikeudenmukainen.
Heta Hölttä näkee että puolueessa on sukupolvijakoa: ”Olen ollut puolueen jäsen vasta puolitoista vuotta, liityin viime eduskuntavaalien mainingeissa, kun tuli kriisi että mitä helvettiä. Olen seurannut kun Li nousi puheenjohtajaksi. Viimeisimpien muutosten ansiosta koen että puolue jatkuvasti nuorentuu.”
Hän näkee, että nuorison edustama vasemmistolaisuus on kovin erilaista kuin vanhempien sukupolvien. Puolueiden pitäisi palata enemmän kansalaisliikkeiden tyylisiksi. Ihmiset eivät usko puoluepolitiikkaan eivätkä usko puolueisiin. Vain sisäpiiriläiset saavat politiikasta selvää.
Onko humanismi tärkeä arvo vasemmistolaisuudelle, Heta Hölttä?
”Humanismi ja inhimillisyys ovat oikeasti arvoina pohjalla. Politiikassa ihmisten pitää olla ensin. Elämme yhteiskunnassa missä rahalla on tosi paljon valtaa. Jolla on valtaa on valtaa. Vasemmistolaisesta näkökulmasta tulojen tulisi olla tasaisemmin jaettu.”
Hän jatkaa: ”Mahdollisuuksien tasa-arvo mistä kokoomuskin puhuu, se ei toteudu tässä yhteiskunnassa. Kuka yhteiskunnassa jossa omaisuus periytyy oikeasti uskoo mahdollisuuksien tasa-arvoon, se on vain korulause.”
Sosiologiaa pääaineena lukeneena hän esittää suosikkiajattelijaksi Pierre Bourdieun. Viime aikoina hän on lukenut paljon Hannah Arendtia. Varsinkin Bourdieu on kritisoinut paljon luokkayhteiskuntaa. Heta Höltästä on tärkeää nostaa esiin että yhteiskunnassa on aina jakoja. Sosiologin kuuluu ottaa kantaa asioihin.
Feminismistä hän haluaisi puhua monikossa, koska niitä on niin monenlaista. Nykyään pinnalla oleva intersektionaalinen feminismi ottaa huomioon erilaiset eriarvoisuutta tuottavat rakenteet kuten luokka, etnisyys tai vaikka liikuntarajoitteet.
Heta Hölttä: ”Mielestäni tätä voi perustella ihan perustellusti kritisoida vasemmistolaisesta näkökulmasta. Yhteiskuntaluokan ja materiaalisen eriarvoisuuden analyysia ei voida erottaa feministisestä analyysista.”
Heta Hölttä istui luennoilla, joissa luennoivat Heikki Patomäki ja Lauri Holappa. Helsingin yliopiston Attac kiinnosti. Hän toivoo oikeudenmukaisempaa globalisaatiota, sen sijaan että suuryhtiöt ovat vallassa ja keräävät voitot. Hän ei kuitenkaan kategorisesti vastusta globalisaatiota, vaan kysyy kuka siitä todella hyötyy? Tarkoittaako se että poljetaan ympäristöä ja työläisten oikeuksia?
Hän pitää hyvänä ideana verottaa pääomaliikkeitä Tobinin veron mukaisesti. Vaikka kokeiluja on ollut, ei ehkä oikean tahon puuttuessa sitä olla saatu käyttöön globaalisti.
Donald Trump on esittänyt toimia vapaakauppaa vastaan. Heta Hölttä ei sano olevansa oikeasti mistään samaa mieltä hänen kanssaan. Hänen vaikuttamisensa ovat vastakkaiset Heta Höltällä. Hän ei usko protektionismiin ja sulkeutumiseen.
Hänen kampanjassaan on ollut kolme pääteemaa: lähidemokratian lisääminen, Helsinki kohti ekokaupunkia ja asumisen hinta.
Sosiaalinen vastuu on otettava huomioon julkisissakin hankinnoissa. Rakenteellista korruptiota esiintyy Suomessa korkealla tasollakin, kuten rakennusteollisuudessa. Hyvä veli –verkostot elävät nyky-Suomessakin.
Suoraa demokratiaa hän haluaisi tehdä käytännön tasolla. Voisi olla kansalaisraateja, kuulemisia. Terveyskeskuksen asiakkaat voisi kerätä keskustelemaan miten keskusta voisi kehittää. Kaupunginosille voi budjetoida heidän omaan päätäntävaltaan tulevan rahasumman.
Kaikkeen ei tarvittaisi poliittista valtuustoa ja puoluepoliittista edustusta. Maunula-taloa suunnitellessa otettiin asukkaat mukaan ja siitä tulikin asukkaiden näköinen. He saivat kertoa toiveitaan jo valmisteluvaiheessa.
Kunnallisvaaleissa äänestysprosentti on alhaisempi kuin vaikka presidentinvaaleissa. Onko kuntapolitiikka liian läpinäkymätöntä, kysyy Heta Hölttä. Voisi kokeilla päätöksentekoon liitettyjä interaktiivisia nettisivuja, houkutella ihmisiä tiedon ääreen osallistumaan.
Asuntopolitiikassa on tärkeää, että rakennetaan tarpeeksi asuntoja ja erityisesti ei pelkkiä kovan rahan asuntoja. Heta Hölttä: ”Helsingin vuokramarkkinat ovat aivan ylikuumentuneet. Markkinat eivät toimi ja asiantuntijat sanovat tällä näkemyksellä että markkinoita ei voi mennä siksi sörkkimään. Se ei ole toimiva markkina, eikä tietenkään koskaan mikään vapaa markkina ole ollutkaan.”
Kun sote-palvelut poistuvat kunnilta, nousee koulutuksen arvo yhä tärkeämmäksi. Koulutuksessa näkyy eriytymistä, tutkimusten mukaan huonommin koulussa pärjänneiden vanhempien lapset saavat kautta linjan huonompia tuloksia. Heillä on enemmän vaikeuksia koulussa. ”Tähän pitäisi puuttua kuntapolitiikan tasolla, resurssoimalla kouluja tarpeeksi ja pitämällä opetusryhmät tarpeeksi pieninä.”
