Arabialainen
sulka
faktapitoista journalismia
Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja Amos Ahola selittää, miksi asiat suomalaisessa yhteiskunnassa eivät toimi. Hänen mukaansa kaoottisesti rakentanut päätöksentekokoneisto tarvitsisi selkeämpää suunnittelua. Se on kuitenkin etenevä prosessi.
Eritoten vaikeus hajottaa toimintakyvytöntä hallitusta on iso epäkohta. Poliitikot aina odottelevat seuraavaa vaalikautta ja vaaleja eivätkä korjaa isoja rakenteellisia epäkohtia kuten työmarkkinoiden jäykkyyttä.
Vallitsee aika suuri yksimielisyys asioista, jotka Suomessa ovat pielessä: työttömyys on korkea, otetaan paljon velkaa. Amos Ahola pohtii: ”On tehty jotain alun perin, eikä tätä kyetä korjaamaan koska eduskunta on luovuttanut valtaansa pois korporaatioille, jotka voivat yleislakon uhalla todeta että tämä homma ei nyt tule muuttumaan.”
Mutta kenen tehtävä on oikeastaan ottaa valta takaisin? Kuka kysyy siitä henkilökohtaista vastuuta, kysyy Amos Ahola. Hänen mukaansa ei välttämättä kukaan. On ollut iso virhe poistaa presidentiltä oikeus tarvittaessa hajottaa hallitus.Amos Ahola näkee, että tällöin maailma oli erilainen eikä tällaista tilannetta voitu ennakoida, jossa on monta toimintakyvytöntä hallitusta peräkkäin.
Menneet pääministerit eivät ole suuremmin intoilleet oman hallituksensa kaatamisen kanssa. Ei ole herännyt tunnetta että maa olisi kriisissä.
Enää ei rakenneta uusia patsaita menestyneiden valtiopäämiesten kunniaksi.
Amos Ahola viittaa insinöörijärkeen, kukaan ei enää suunnittele demokraattista järjestelmäämme. Eivätkä yhteiskuntatieteilijätkään: ”Minua kalvaa tosi paljon, kun katsoo porukkaa jotka vaativat lisää demokratiaa, siis suoraa demokratiaa. Itse kuulu niihin, joiden mielestä suora demokratia sopii vain paikallisten asioiden hoitamiseen.”
Kukaan ei mieti, millä hallintotasolla päätökset tulisi tehdä, valtiojohtoisesti vai kunnissa. Onko yhteiskunnan tavoitteena jakaa hyvinvointia tasapuolisesti, luoda hyvinvointia, työllistää politiikkoja, huolehtia maan itsenäisyydestä vai mitä?
Sipilän uhosta hajottaa hallitus, jos se ei saa mitään aikaan, Amos Ahola sanoo pitävänsä jos hän todella sen tekee. Varsinaisesti pääministeriltä tosin puuttuvat kannustimet toimia näin. Parikin vuotta on pitkä aika odotella toimettomana. Tämä ei haittaa kenenkään yöunia.
Perustuslailla säätely voisi olla toimiva keino, mutta Amos Aholan mukaan tässä on pässit kaalimaan vartijoina, kun poliitikot enemmistöpäätöksellä siitä päättävät.Hän uskoo asteittaiseen edistykseen yhteiskunnallisen keskustelun kautta, mutta pitäisi mielestään arroganttina sanovansa tietävänsä vastauksen kysymykseen.
Esimerkiksi Jyrki Kataisella ei ollut kiinnostusta hajottaa hallitustaan, heikot päättäjät eivät nouse päättäviin asemiin, eivätkä varsinkaan Euroopassa. Urahaaveet voittavat isänmaan edun palvelemisen.
Amos Ahola uskoo suoraan demokratiaan, jos hallintoyksikkö on tarpeeksi pieni kuten kaupunginosa. Valtakunnan tasolla asioihin ei yksinkertaisesti voi perehtyä tarpeeksi tai niistä tarpeeksi tietää.Vain elinvoimaisten kuntien pitäisi saada olla olemassa, Amos Ahola: ”Siinä vaiheessa kun kunnat menettävät elinvoimaisuutensa, tulisi niiden menettää myös päätösvalta täysin. Tämä on yritysmaailmasta tuttu malli, jos et pärjää menet nurin.”
Sote-keskustelu on nostanut esiin teemoja, jotka ovat käytännössä keskustelua siitä millä tasolla päätöksiä on tehtävä. Asiaan liittyy kuitenkin kähmintää ja jää avoimeksi, mikä olisi optimaalinen päätöksentekoalue. Amos Ahola on pohtinut, tulisiko poliitikkojen pidättäytyä asioiden valmistelusta ja tehdä päätös tasolla hyväksyykö vai hylkääkö.
Sote-alueita tuli enemmän kuin oli alun perin tarkoitus. Lisää väliportaita on haitaksi.Ylipäänsä politiikassa ihmisten aikahorisontti tuntuu olevan aivan liian lyhyt, moni taho vain toivoo hidastavansa yhteiskunnallista muutosta. Vääjäämätöntä ei voi estää - vaikka kaupungistumista ei voi estää. Tsaarinaikana päätöksentekoa jarruteltiin itsenäisyyden toivossa.
Kaupunginosatasolla päätöksentekoa voidaan myös hankaloittaa, kuten kieltämällä liikenne alueelta jolla koko kaupunki siitä hyötyisi. Ihmiset tukkisivat betoniporsailla tiet. Mutta julkinen tila kuten sen käyttö, värit, arkkitehtuuri pitäisi ratkaista paikallisella tasolla. Eli esteettiset ja tilankäytölliset asiat.
Kaavoituksen vaikeuttaminen voi hyödyttää omistajia, joiden asuntojen arvo ei sen seurauksena laskisi. Mutta varsinaisia esteitä kaavoitukselle ei saisi rakentaa, sen pitäisi olla mahdollista kunnallistekniikan hinnalla. Helsinki ja pääkaupunkiseutu ovat onnistuneet pahasti uusien asuntojen tuottamisessa.
Pormestarimalli on Amos Aholan mukaan tervetullut, sillä kuten kaikissa uudistuksissa, tulee tilaisuus ”laittaa porukkaa pellolle.” Eli päästään tuulettamaan rakenteita kunnolla, jos osan työssä pitäminen ei enää vastaa kokonaisetua.Toinen suuri epäkohta on valtionosuusjärjestelmä, joka jakaa tuloja kuntien kesken.
Helsingissäkin iso riidan aihe on julkinen liikenne ja polkupyöräilijät versus yksityisautoilu. Kuten se, että Mannerheimintiellä on aina yksi kaista pelkästään busseille, ei ole enää järkevää.
Keskustatunnelia Amos Ahola ei kannata. Itseään ajavat autot eivät tarvitse pysäköintitilaa niin kuin nykyiset autot. Kävelykeskusta on harvinaisen huono veto juuri Helsingissä, sillä jo sään takia sitä ei pääsisi aina käyttämään. Tosin tätäkin voi kokeilla ja edetä sitten kokemuksien mukaan.
Laajasalosta kotoisin olevana hän nostaa sisääntuloväylien bulevardisoinnista esimerkkinä Laajasalonväylän. Se on ”Helsingin turhin motarinpätkä”, joka vauhdittaa joidenkin matkaa keskustaan muutamalla minuutilla. Uusi silta ja raitiotieliikenne vaatisivat että se juuri kannattaisi bulevardisoida.
Tässäkin pitäisi käyttää tapauskohtaista harkintaa.
Amos Ahola on nähnyt Laajasalon ja Myllypuron kehittyneen valtavasti. Paremmat yhteydet pitkällä aikavälillä parantavat naapuruston laatua.Varsinaisia vaalilupauksia hän ei laajasalolaisille halua kuitenkaan antaa, vaan pitäisi tällaista aluepolitiikkana ja eturyhmäpäätöksinä. Koirapuistot rakennettakoon sinne missä koiratkin ovat.