Johan Norberg:

Vapaus nostaa elintasoa

YHTEISKUNTA - OSKAR LINDMAN - (AS)

(16.10.2016)

Ruotsalainen libertaari Johan Norberg näkee edistyksen menevän aina vain eteenpäin. Elinaikanamme maailmasta poistuu äärimmäinen köyhyys. Yhteiskunnan vapauttaminen näyttää tuottavan hyviä tuloksia. Populistit väittävävän asioiden olevan toisin omaa valtaa pönkittääkseen.

Pohjoismaiden ehkä vaikutusvaltaisin libertaari Johan Norberg on julkaissut kirjan edistyksestä, Edistys (”Progress”). Kirjassaan hän esittelee, miten kasvavat vapaudet näyttävät tuottavan sosiaalista kehitystä. Parhaimmillaan syntyy symbioottinen kierre, jossa kasvavat vapaudet vahvistavat aineellista kehitystä ja päinvastoin.

Edistys on hänen 19. kirjansa, niitä on käännetty laajasti, yhteensä hänen kirjansa ovat myyneet joitain satojatuhansia kappaleita. Hän lisäksi luennoi ja tekee videodokumentteja.

Johan Norbergin mukaan libertarismi rantautui Ruotsiin 1980-luvun alussa: ”On yksi syistä että hyvinvointivaltio meni Ruotsissa pitkälle, se sääteli ihmisten elämää raskaammin kuin muualla, joten syntyi sille reaktio.”

1970-luvun alun pohjoismainen hyvinvointivaltio merkitsi lisää sosialismia ja interventionismia, raskaasti säädeltyjä työmarkkinoita ja vielä korkeampia veroja. Tähän ongelmaan herättiin todella 1990-luvulla ja nyt Ruotsia on liberalisoitu. Sillä menee nykyään verrattain hyvin, mutta itsetyytyväisyys nostaa taas päätään, sanoo Johan Norberg.

Libertaareja löytyy merkittävästi kolmesta porvaripuolueesta Ruotsissa, mikä on Johan Norbergin mukaan auttanut ajamaan asiaa eteenpäin. Vapauttaminen alkoi kuitenkin jo sosiaalidemokraattien hallitustaipaleella, kun talous syöksyi inflaatioon ja valtion menot nousivat kestämättömälle tasolle. Veroja oli siis alennettava, pääomamarkkinat ja tuotemarkkinat liberalisoitiin.

Libertaarit ovat vaikuttaneet paljon Ruotsin koulu-uudistukseen. Niitä on yksityistetty ja otettu käyttöön koulusetelit.

Suomalaisista liberaaleista hän tunnistaa Anders Chydeniuksen ja Peter Forsskålin. Heidän ajatuksiaan hän esitteli kirjassaan ruotsalaisen liberalismin historiasta, jota oli siis tuotu Pohjanlahden yli.

Miten Johan Norberg päätyi kirjoittamaan edistyksestä? ”Ajattelen että kun ihmiset luulevat maailman tuhoutuvan ja kaiken vain pahenevan, se synnyttää autoritaarisen tunteen. Jos äänestäjät ajattelevat että ihmisten ollessa vapaita ainoastaan luovat kaaosta ja ongelmia, he puoltavat suurta valtiota ja vahvaa johtajaa joka hallitsee heitä ja kontrolloi heidän elämäänsä.”

Hän jakaa: ”Minun pelkoni oli että ihmiset tulevat pelokkaiksi kaikkea kohtaan eivätkä näe edistystä ympärillään. Tämä taas kaivaa maata yksilönvapauksien ja vapaan markkinatalouden alta. Halusin kertoa edistyksestä, joka tulee kun olemme vapaita.”

Pessimismistä hyötyvät ne, jotka haluavat valtaa asioihisi. Populistit kuten Donald Trump vasemmalta oikealle uskottelevat, että maailma on menossa pirstaleiksi, koska jos näin olisi, olisimme valmiimpia luovuttamaan vapautemme saadaksemme turvallisuudentunnetta, paetaksemme näitä voimia.

Johan Norbergin mukaan on olemassa poliittinen intressi levittää tätä pessimististä narratiivia.

Hän törmää tähän ilmiöön koko ajan väittelyissään ja puhuessaan ihan tavallisille ihmisille. Aliarvioidaan, mihin yksilöt ja vapaat markkinat kykenevät. Johan Norberg: ”Jos katsoo mielipidetiedusteluja, mitä paremmaksi elämä yksilöillä Ruotsissa tulee, sitä enemmän ajattelemme kauheita olosuhteita Ruotsissa. Osaksi luulen että elämän parantuessa alamme nähdä jäljellä olevat ongelmat jotenkin tarkemmin, kun ennen vain ajattelimme sen vain olevan näin, sen olevan todellisuutta.”

Johan Norberg huomauttaa että lähihistoriassakin tapahtuu – me olemme sukupolvi joka lopettaa äärimmäisen köyhyyden, jonka luulimme meitä aina seuraavan mukana. Vuodesta 1990 äärimmäisen köyhissä oloissa eläviä oli 37%, nyt enää vain kymmenen prosenttia.

Johan Norberg: ”Jokainen minuutti kun teemme haastattelua, nousee taas sata ihmistä äärimmäisestä köyhyydestä.”

Eniten tapahtuu maissa, jotka ovat avoimempia. Avautuvat globaaleille markkinoille, antavat kansalaisille mahdollisuuden tehdä kauppaa, käyttää teknologioita ja muualla syntyneitä ideoita. Johan Norberg: ”Se on hämmästyttävä kehityskulku ja köyhyys hävitetään kun ihmiset vain valittavat.”

Kiina nostetaan yleensä esimerkiksi kehityksestä, vaikka se on autoritäärinen kommunistinen diktatuuri. Johan Norbergin mukaan 30 vuotta vallassa ollut brutaali kommunistinen talous kontrolloi ihmisiä täysin. Köyhyys vain lisääntyi. Vuonna 1980 yhdeksän kymmenestä kiinalaisesta oli äärimmäisen köyhä.

Kukaan ”valistunut despootti” ei tullut sanomaan, miten ihmisten pitäisi tuottaa fiksummin, vaan yksilöt ruohonjuuritasolla alkoivat ensin salaa yksityistää maatalouskollektiiveja välttääkseen nääntymisen. Syntyi tilaa yksilöiden aloitteellisuudelle, aloitettiin pieniä firmoja jotka kokeilivat uusia juttuja. Salaiset luottomarkkinat tukivat tätä toimintaa.

Kun tämä tapahtumaketju alkoi, joku johdossa sanoi vihaavansa sitä, lähettävänsä kaikki työleirille. Mutta he eivät voineet puoltaa nääntymistäkään, joten he hiljalleen vastaanottivat yksilöllisellä ja paikallisella tapahtuneen vallankumouksen. Kun puolue avasi lisää alueita, alkoi tapahtua laajamittaisemmin.

Johan Norberg: ”Näemme vielä suuria ongelmia jotka ovat vielä jäljellä aloilla jotka ovat valtion kontrolloimia kuten valtioyhtiöt ja kauhea kansallinen rahoitusjärjestelmä joka tuhoaa arvonluontia laajalla skaalalla. Se kuitenkin todisti että vapaus toimii ja aloilla joilla ihmiset vapautuvat kykenevät he mahtaviin asioihin.”

Vaikka Kiinassa ei ole poliittista vapautta, ei oikeusvaltiota, ovat asiat menneet eteenpäin. Maon aikana ihmiset kuuluivat työkollektiiveihin, valtio päätti kenen kanssa voi mennä naimisin, kuka saa avioeron. Nyky-kiinalaiset voivat matkustella, pukeutua kuten haluavat, kuulua kirkkoon jos se on jokin valtakirkoista. Puoluetta saa jopa kritisoida kunhan ei kritisoi sitä että kommunistinen puolue päättää.

Johan Norberg näkee vapauden kuitenkin jakamatonta, vapaus on valita mitä elämältäsi haluat ilman valtion puuttumista. Ei sitä voi jakaa vaikka taloudellisiin, sosiaalisiin tai kulttuurisiin päämääriin. Vapaus on tehdä asioita joita enemmistö ei ehkä sallisi. Uusi idea voi olla uudessa bisnesmallissa, uutislehdessä, mielipiteessä tai uudella teknologialla kokeilemisella.

Julkisen sektorin rooliksi on taata ihmisille nämä vapaudet ja oikeudet. Julkisen sektorin tuottama koulutus on yksilöille tärkeää, mutta tämä on yksi ensimmäisistä asioista joihin ihmiset satsaavat saadakseen tietyn asteisen vapauden.

Johan Norberg ei ole kuitenkaan varma mitä sektoreita olisi ensin vapautettava. Vapaus synnyttää edistystä ja edistys taas vapautta. Varallisuus lisää koulutusta ja tämä taas sosiaalista hyvinvointia. Mutta asiat voivat kääntyä päälaelleenkin, mistä Venezuela on hyvä esimerkki. Se oli todella rikas valtio, mutta valtion toimet ovat köyhdyttäneet sen.

Voi syntyä valtakeskuksia, jotka pitävät itseään tärkeinä ja tekevät kaikkensa pysyäkseen vallassa.

Järjestyksellä ei kuitenkaan ole väliä miten vapautetaan, tämän jälkeen prosessi vain vahvistuu, sanoo Johan Norberg. Joskus on käynyt niin päin että talouden vapauttaminen on luonut keskiluokan, joka on halunnut itselleen poliittisia vapauksia. Tämän tien valinnut Intia näyttää tällä hetkellä Kiinaakin suurempia kasvulukuja. Tähän ei löydy yksinkertaista reseptiä, sanoo Johan Norberg.