(C) 2017 ARABIALAINEN SULKA

Kaikki oikeudet pidätetään

toimitus@arabialainensulka.fi

Ari Saastamoinen: Antiikin roomalaisten matkailu

MATKAILU - OSKAR LINDMAN - (AS)

(22.6.2017)

Ari Saastamoinen esittelee kirjassaan Tuhat tietä Rooman - matkustaminen antiikin maailmassa eri lähteitä, jossa kerrotaan roomalaisten matkailusta. Matkustelu oli ylimysten hommaa, vaikka rahvaskin kävi sukuloimassa ja pienillä kaupparetkillä. Roomalaiset tiet olivat hyvin yllläpidetyt ja moni on säilynyt tähän päivään.

Kun Ari Saastamoinen kirjoitti edellisen kirjansa Afrikan loistavat kaupungit –lähdekirja – muotoon, se sai runsaasti kehuja. Hän ajatteli hieman vaihtaa aihetta ja kirjoittaa kirjan Rooman matkailusta antiikin aikaan saman muotoon – nimekseen se sai Tuhat tietä Roomaan – matkustaminen antiikin maailmassa.

Kiinnostus Pohjois-Afrikkaan selittyi hänen väitöskirjan alueensa kautta. Se käsitteli latinalaisen piirtokirjoituksen kieltä ja tyyliä, Pohjois-Afrikasta löytyi eniten lähteitä. Kirjoitusprosessi oli varsin pitkä, sillä sivuaineena suoritettu kreikka ei oikein heti tullut mieleen.

Itse Roomassa Ari Saastamoinen on vieraillut viitisentoista kertaa, Villa Lantessa, ominpäin ja myös tutkijoiden matkoilla.

Tällaisenkin kirjan voi tehdä Helsingistä käsin, jonkin verran kirjallisuutta Rooman matkailusta oli jo tehty, netistä löytyy alkuperäisiäkin lähteitä digi-muodossa. Kirjan kuvamateriaali kollegoilta pyydettiin kollegoilta.

Ari Saastamoisesta kirjan tarinoista ehkä sympaattisin on nuoren neidon tarina, joka suree. Hänet on ajettu Roomasta koska hänen holhoojansa katsoo, että hänen ja poikaystävänsä suhde ei ole sopiva. Matka erottaisi rakastavaiset.

Kirjaan on koitettu saada naisten tarinoita mukaan niin paljon kuin mahdollista, Ari Saastamoinen: ”Antiikin kirjallisuus on tosiaan 99-prosenttisesti miesten kirjoittamaa ja naisten ääni ei juurikaan kuulu.”

Ilmeisesti Egerian-niminen pyhiinvaeltaja kertoi vaelluksistaan Lähi-idässä 300-luvulla. Se oli harvinaislaatuinen juttu sillä tapaa että hän vaelsi yksin ilman sen kummempia ennakkosuunnitteluja, mikä oli saavutus epävakaisella alueella.

Eräs roomalainen kauppias haaksirikkoutui Sri Lankan –saarelle ja selitti minkälaiset olot saarella olivat. Ari Saastamoinen: ”Ei tule usein ajatelleeksi kuinka pitkälle Rooman valtakunnan yhteydet ulottuivat, vielä kauemmas kuin valtakunnan rajat.”

Rooman aikaan kaukomatkoja tehtiin paljon, säännöllisesti Intiaankin. Pienimuotoisempaa kauppaa tehtiin Itä-Afrikan rannikolla jo Tansaniaan asti. Ari Saastamoinen on kääntänyt opaskirjan laivureille, miten siellä tulee oikein toimia.

Merirosvous oli kitketty Välimereltä pois, mutta Mustallamerellä ja muilla merialueilla sitä vielä näkyi. Itse Julius Caesarkin joutui merirosvojen vangiksi.

Matkustajat olivat valtaosaltaan ylimystöä, joilla oli tähän resursseja. Tavalliset ihmiset sukuloivat ja tekivät paikallistason kauppaa.

Maahanmuuttoa tapahtui jonkin verran. Juvenalis kritisoi, että moni oppinut, taiteilija tai muu muutti Roomaan työn perässä. He veivät roomalaisten työpaikat. Näistä on säilynyt vain vertaiskuvallista aineistoa, kukaan ei oikeasti laskenut väenmuuttoa. Ei ole ollut olemassa henkikirjojakaan.

Suomi mainitaan roomalaislähteissä vain kerran. Tacitus esittää kansatieteellisen kertomuksen Germania-kirjassa, eikä se kuvaus pahemmin imartele.

Provinssien maaherrat matkustivat toimipaikalleen, kiersivät ympäri provinssia jakamassa oikeutta ja tutustumassa infrastruktuurin kuntoon. Käytiin sotaretkiä, tehtiin opintomatkoja Ateenaan, Rodokselle filosofiaa ja puhetaitoa oppimaan.

Terveysmatkalle lähdettiin parantavien jumalien temppeliin, etsittiin ihmeparannusta. Ilmastonvaihdos oli parannuskeino, rikkaat keuhkotautiset saattoivat mennä Egyptiin tautiaan hoitamaan.

Ari Saastamoinen nostaa esiin pyhiinvaellukset pyhälle maalle: ”Jerusalemissa keisari Hadrianus oli sen valloittanut juutalaissodan lopuksi. Siellä monet paikat olivat raunioiden peittämiä, mutta kun ensimmäinen kristillinen keisari Konstantinus aloitti paikkojen nostamisen ja esiin kaivamiseen, hänen äitinsä löysi pyhän ristin jäänteet ja siitä pyhiinvaellukset alkoivat oikein tosissaan.”

Kirjassaan Ari Saastamoinen ei niin pureutunut sotaretkiin, mutta on lähteitä joissa kuvataan vaikka Caesarin Britannian sotaretkeä. Lähteet eivät ole kelvollisia, sillä ne ovat enemmän sotakertomuksia, ehkä kuvauksia mihin legioonat milloinkin marssivat. Ja kuinka nopeasti vihollinen on lähtenyt karkuun.

Entä roomalainen tiestö? ”Se oli omana aikanaan varsin kehittynyt, parempi kuin kreikkalaisten tiet. Roomalaiset rakensivat tieverkkoa huolella ja kestävästi. Oli monia merkittäviä uutuuksia kuten mailipylväät, jotka laitettiin säännöllisesti teille, näkyi etäisyys lähimpään kaupunkiin.” sanoo Ari Saastamoinen.

Roomalaiset olivat myös taitavia sillanrakentajia, näitä siltoja on vieläkin käytössä kuten Rooman kaupungin myöhäistasavaltainen silta Tiberin saarelle. Siinä on vain renessanssissa korjattu kaiteet.

Roomaan on syntynyt pieni kukkula rikkoutuneista öljyamforoista, Monte Testaccio, kun suureen kaupunkiin on tuotu viljaa, öljyä ja viiniä. Elintarvikkeiden kuljettelemisessa ei ollut sen suurempaa järkeä, koska maanviljelyolosuhteet olivat samanlaiset ympäri Välimerta. Markkinat eivät olleet häävit koska ostovoima ei ollut korkea.