Antti Hautamäki on vetäytynyt Jyväskylän professuuristaan. Tässä välillä hän on myös konsultoinut ajatuspaja Demoksen synnyttämisessä, ollut Nokian tutkimuskeskuksessa ja ollut Sitran tutkimusjohtajana.
Parhaillaan hän työstää englanninkielistä laitosta viime vuonna ilmestyneestä kirjastaan Näkökulmarelativismi ja pohtii anarkismin ja lohkoketjujen yhteyttä.
Hän on tutkinut kestäviä innovaatioita – miten voidaan luoda kestävää kehitystä ja otetaan sosiaalipuoli, ympäristö ja talous mukaan käsittelyyn. Hän on puhunut ekosysteemeistä jo pitkään, mutta alkuun ei kukaan vaikuttanut kiinnostuneelta. Nykyään se on innovaatiopolitiikkamme ja talouspolitiikkaamme ydinkäsitteitä.
Antti Hautamäki on opiskellut filosofiaa ja väitellytkin siitä. Kun hän 80-luvun lopulla valmistui dosentiksi, pääsi hän pitämään dosenttiluentoja, laajalla skaalalla. Hän piti näitä kymmenisen vuotta ja lähti ihan Freudin unientulkinnasta.
Yksi aiheista oli hyvinvointivaltion probleemat. Hän kirjoitti kiistakirjoituksen tapaisen kirjaan Hyvinvointivaltio ristiaallokossa, nimeltään Hyvinvointiyhteiskunta ilman valtiota, josta hän sai niskaansa uusliberaalin leiman.
Antti Hautamäki on pohtinut anarkismia: ”Minusta anarkismin vahvoja puolia on ehdottomasti yksilönvapauden kunnioitus, se viedään hyvin pitkälle. Anarkismiin liittyy se että valtarakenteet ovat tuhoisia ihmisille.”
Kun nämä kaksi aihetta yhdistyvät, syntyy horisontaalinen toimintamali, olla ikään kuin samalla tasolla – tehdä yhteistyötä ilman että kukaan ulkopuolinen määräilisi.
Siksi me saamme ajatella ja toimia vapaasti, sanoo Antti Hautamäki.
Kysymys valtion roolista on vaikea. Anarkokapitalismissa hyväksytään kapitalistinen järjestelmä minimaalisen valtion kanssa, libertaarisuus hayekilaisittain on jotain, mitä Antti Hautamäki arvostaa paljon.
Hayek filosofisena pohdiskelijana pitää tärkeänä informaatiota maailman ohjaamiseen mitä valtiolla ei ole. Eikä kukaan joka rupeaa suunnittelemaan ja ohjailemaan tule onnistumaan.
Ilman valtiota ei voi taasen vastustaa eriarvoisuutta. Mitä tehdä, eivät anarkistit koskaan kyenneet ratkaisemaan. Anarkistit Kropotkin ja Proudhon eivät olleet nähneet nykyaikaista kapitalismia tai hyvinvointivaltiota. Työläisten olot olivat raa’at ja he olivat täysin turvattomia. Anarkismi sai suuren kannatuksen työväenliikkeen piirissä, se mobilisoi ihmisiä lakkoihin.
Anarkosyndikalismi katsoi, e
ttä ammattiyhdistysliike pystyisi pistämään kampoihin kapitalisteille. Työläiset lähtevät itse liikkeelle. Valtion katsottiin puolustavan kapitalisteja, mikä ei ole kovin kaukaa haettua, Antti Hautamäki:
”Armeija ja poliisi kävivät mielenosoittajien, työläisten kimppuun, puolusti valtaapitävien omaisuutta ja tehtaita. Valtio näyttäytyi selvästi luokkavaltiona.”
Anarkismi lähti ratkaisemaan vapaina yksilöinä, kun tuli tarve leipää, tehtiin leipä. Kun tarvittiin vaatteita, tehdään vaatteita. Otetaan pellot ja tehtaat haltuun. Luodaan työpajoja. Oli osuuskuntamainen ajatus, että kun tehdään nämä asiat yhdessä, pärjätään ja ei tarvita loismaista omistajaluokkaa, joka ei tee mitään.
Tämä yhdistyy lohkoketjuihin ja kryptovaluuttoihin siinä, että voidaan tehdä yhteistyötä ilman yläpuolella olevia valvovia elimiä. Jopa ilman valtiota.
Tekniikka mahdollistaa sen, että vaikka ei tunneta toista osapuolta, voidaan käyttää turvallisia prosesseja, ilman välittäjiä kuten pankkeja. Samoin kuin työväenliikkeessä on unelmoitu. Tätä on myös alustatalous ja vertaistalous.
Voiko anarkistisia ideoita toteuttaa näin modernilla tavalla? kysyy Antti Hautamäki.
Liikkeenjohtamisen ja organisaatioiden tutkimuksessa on esitetty, että firmat eivät välttämättä aina tarvitse johtajia kun työntekijät itseorganisoituvat. Työyhteisötvoivat olla täysin autonomisia. Tämä näkyy nykyisessä startup-maailmassa, välttämättä ei enää tarvita hierarkkisia asetelmia.
Liike nyt – perustaja Mikael Jungner on sanonut Image-lehdessä että heidän liikkeensä on anarkistinen.
Digitalisaatio toi alustat joilla voi jakaa palveluksia, löytää asiakkaita, tehdä töitä ja käyttää osaamistaan ilman työnantajaa joka määräilee. Verkossa löytää asiakkaat ja voi hoitaa asiat siellä, rahastaakin. Kun lohkoketju-ajattelu vielä kehittyy, sen pohjalta voi toteuttaa moniakin 
sopimusjärjestelmiä, osapuolet voivat tehdä yhdessä asioita ympäri maailmaa.
Jokainen voi tehdä itsenäisesti ja silti luottaa että homma sujuu ja raha liikkuu reilusti ja turvallisesti.
Pankit on pakotettu tutkimaan kryptovaluuttoja, sen pelossa että heidän bisneksensä häviää. Konttoreita ei enää tarvita eikä allekirjoituksiakaan.
Hyvinvointivaltiotakin täytyy kehittää, ymmärtää Antti Hautamäki. Nykyisyydessä on paljon jäykkyyksiä ja pohjalla oleva universalismi tarkoittaa samaa kaikille, kustannuksia on paljon.
Antti Hautamäki: ”Voisiko ajatella että hyvinvointipuolellakin valtiokin voisi omaksua että se on enää iso superplatform joka katsoisi perään ja kehittää ihmisiä tukevia palveluja?”
Anarkismiin hän on löytänyt uuden mielenkiintoisen polun ”universal basic assets” – ajattelusta. Perustulo on yleinen tulo kaikille, rahanjakojärjestelmä. Se on kuitenkin vain rahaa. Elämä menee rahapulassa, se auttaa kyllä selviämään. On pohdittu, mitä voimavaroja (”assetteja”) pitäisi ihmisillä olla että he itse voisivat tehdä jotakin.
Oodi-kirjastoa Antti Hautamäki käyttää esimerkkinä. Sieltä löytyy tietokone, ompelukone, 3D-printteri, väritulostin, musiikin editointilaitteet ja pelihuoneet, joissa voi pelata tietokonepelejä.
”Assetit” voisivat olla julkinen palvelu. Yksi merkittävä voisi olla toimi- ja työtilojen tarjoaminen. Antti Hautamäen taiteilija-poika kamppailee saadakseen hyvän ateljeen ja maksaakseen sen vuokrat. Jokainen taiteilija tarvitsee edullisen työtilan.
”Assetit” voisivat tarkoittaa myös tietokonetta, tekoälyjärjestelmiä, vapaata dataa, pääsyä verkkoon. Tai käsityön- tai kirjontataitoja, joilla toimia yhteiskunnassa ja tehdä toimeentulonsa. Tämä toimisi vaikka jos ei olisi työnantajia vaan vaikka pelkkiä robotteja.
”Universal basic asset” voisi olla vaikka ”perusvara”, sanoo Antti Hautamäki.
Julkinen hallinto tarjoaisi tämän perusvaran, opastaisi sen käyttöön, fasilitoisi ihmisten tekemistä.
Työstäkieltäytyjät Suomessa pitävät oikeutenaan kieltäytyä töistä, alentavista järjestelmistä, huonoista ”paskaduuneista”. Pontus Purokurun Avaruushomoluksuskommunismissa luotaisiin runsautta, abundaarisuutta. Tämä ei silti voisi tapahtua ilman valtiota, näkee Antti Hautamäki.
Kommunismi anarkistisena verkostona on eri asia kuin neuvostojärjestelmän epäonnistunut versio, joka tukeutui valtioon. Se oli diktatuuri ja vallasta kiinnipitämistä.
Anarkismin maine kärsi pomminheittäjistä ja kuninkaiden ja yritysjohtajien murhaajista. Se alkoi tarkoittaa terroria ja pelonlietsontaa. Pääteoreetikot olivat äärimmäisen rauhantahtoisia ja sanoisivat kaikesta tästä irti. Teon politiikka tarkoitti tekoja, terroritekoja.
Kropotkin näki, että tuotantolaitoksen otetaan haltuun, pakkoluovutetaan. Työläisten kommuunit alkaisivat pyörittää niitä. Poliittisiin 
puolueisiin ei vieläkään uskota, ei ehkä pidetä ryhmistä yleensäkään, joissa olisi johtaja ja samanmielisyyden pakko.
Marxilainen liike on puhunut puolueen kaadereiden etujoukosta, joka junailee asioita ja pakottaa ihmiset mukaan.
70-luvulla marxilaisissa piireissä liikkuessaan Antti Hautamäki ihmetteli, ettei historiaa ollut käyty läpi. Anarkistit olivat myös työväenliikkeen kärkihahmoja ja heitä oli miljoonia. Marxilaiset vallan saatuaan alkoivat puhdistaa liikettä anarkisteista, Venäjällä, Meksikossa, Espanjassa. Lenin oli aluksi hiukan kahden vaiheilla. Stalin määräsi puoluekommunistit vastustamaan anarkisteja Espanjassa, mikä heikensi fasisminvastaista rintamaa.
