Tein ennakon Romania-matsin alla, sitä oli luettu ainakin stadionin lehdistöihmisten toimesta ennen matsia, kehuivat kovasti, mihin olin tyytyväinen. Toivottavasti siitä irtoa uusikin akkreditaatio joskus, on kiva että myös itsenäistä mediaa tuetaan. Korona-aikaan ei paikkoja ollut niin paljon jaossa ja vain päivystävät urheilutoimitusten edustajat saivat näitä lehdistöpaikkoja.
Mietin pitkään, kirjoitanko mitään Romania-matsin jälkeen, esitys oli varsin tasapaksu. Mielestäni Suomea vaivasi samoin kuin koko karsintojen ajan, tietynlainen aneemisuus. Ei nähty ihan parasta Suomea. Paras terä oli poissa.
Ottelun jälkeen kysäisin jo tutuksi tulleilta romanialaisilta toimittajilta, mitä matsista sanoivat. Sanoi, että se näytti siltä kuin oli, Romaniasta oli tullut lohkon huonoin joukkue, tulos veisi porrasta alaspäin. Tällöin viimeinen kierros oli vielä pelaamatta.
Montenegro-ottelu näyttikin jo paremmalta. Sitä oli nautinto seurata.
Debytanttien panos on ollut Kanervan aikana monesti ihmeellinen, ovat ratkaisseet matsejakin. Nyt pamahti Suomen jalkapalloyleisön tietoisuuteen uusi nimi, Oliver Antman. Kuiskitaan, että Saksassa pelaava Anssi Suhonen olisi seuraava uusi iso nimi.
Joka tapauksessa Sparvin paikkaaja olisi vielä haussa, ehkä hänen sijalleen tulisi joku enemmän peliä tekevä keskikenttämies? Kamara on varsin pallovarma, mutta pelaa yleensä varovasti.
On aina sanottu, että ensin pärjätään nuorissa, sitten vasta aikuisten pelissä. Olihan Suomella kiva turnaus Ruotsissa aikanaan, sama joukkue vihdoin sai sen kisapaikankin, Tim Sparvin johdolla. Tähän pärjäämättömyyteen ilmeisesti vaikuttaa se, että rinki maajoukkuenuorissa ei ole kovin laaja.
Puolustuslinja on yleensä tapana pitää aina samana, oppii paremmin kommunikoimaan ja pelaamaan yhteen, varmasti, kun vieressä on puolustaja, jonka kanssa on pelannut pitkään yhdessä. Kanerva näyttää tekevän aika rohkeitakin kokeiluja puolustuksen suhteen. Viimeinen formula on vielä hakematta, ehkä hän vaihtaa puolustajaakin pelistä toiseen.
Kävi kuitenkin niin, että Suomi voitti Kansojen liigasta kaiken minkä halusi, tosin täpärästi. Ainoa miinus oli, ettei noustu A-liigaan, sitä voi sitten tavoitella ensi Kansojen liigassa. Olisi harvinaista hypätä aina joka kerta korista ylöspäin. Suomi ehkä pärjäisi A-liigassa, ehkä ei.
Kansojen liigassa on varsin vähäisesti turnauspaikkoja haussa, vaikka pelejä pelataankin paljon. Varsinkin Kanerva näytti vasta tutkivan, miettivän, mikä olisi paras pelaajakokoonpano juuri varsinaisia karsintoja ajatellen. Kun Englanti tippui korin alaspäin, sanottiin siellä, että nämä ovat pelejä, jotka eivät oikein tarkoita mitään.
Vuoden 2024-kisojen arvonta oli Suomelle suosiollinen. Veikkaan, että lohkon ykköspaikkaan on täydet mahdollisuudet. Tanskaa vastaan olisi pelattava jo parasta peliä. Hankalia voivat olla vierasmatsit Sloveniaa, Kazakstania ja Pohjois-Irlantia vastaan. Varsinkin Pohjois-Irlanti on ollut Suomelle hankala vastaus, vaikka vasta viidennestä korista lohkoon arvottiinkin.
Tanskalaismedia sanoi, että nyt on moottoritie auki turnaukseen, eiköhän Suomi siinä kampoihin kykene laittamaan.
Pari mielenkiintoista harjoitusmatsia jäi syksylle, Norjaa ja Pohjois-Makedoniaa vastaan.
Norja harjoitusvastustajana on mielenkiintoinen, pääsee mittamaan Suomen tason verrattuna heihin. Jos Haalandin saisi pidettyä tekemässä vaikka vain yhden maalin, olisi se jo puolustuksellisesti hyvä tulos. Pohjois-Makedonia on myös mielenkiintoinen vastus, se pääsi viime kisoihinkin. Yleensä näillä on haettu saman ilmansuunnan samanlaisia joukkueita, tästä taidettiin sopia ennen kuin karsinta heitti Slovenian samaan lohkoon.
Peukkuja ylös Huuhkajille, aina pystytään parempaan!
