Arkkitehti, taiteilijaprofessori Juha Ilonen jatkaa ainutlaatuista tutkimusmatkaansa Helsingin kantakaupungin salaisuuksien ja yksityiskohtien parissa. Hienot kirjat ”Toinen Helsinki” ja ”Kolmas Helsinki” ovat saaneet nyt rinnalleen järkälemäisen teoksen ”Julkisivustakatsojat – ihmis- ja eläinhahmot Helsingin arkkitehtuurissa”.
Lähes 500-sivuisessa kirjassaan Ilonen esittelee Helsingin rakennusten julkisivuihin taiteiltuja koristeaiheita. Avaa niiden symboliikkaa, kertoo niiden merkityksistä ja pohtii niihin kätkettyjä viestejä.
Helsingin rakennusten julkisivuista löytyy hämmästyttäviä tarinoita, piiloviestejä ja jopa rohkeita aatelisia julistuksia. Talojen ornamentteihin, reliefeihin ja veistoksiin on kätketty myös roppakaupalla ovelaa huumoria. Hauskoja ovat muun muassa kuvat, joista löytyy talon arkkitehdin piirteitä.
Esimerkiksi fennomania, eli suomalaisten kansallisen heräämisen liike näkyy Helsingin talojen koristeaiheissa. Itsenäisyyspyrkimyksiin viittaavien koristeiden lisäksi ideoita haettiin suomalaisesta mytologiasta ja luonnosta, syntyi kansallisromanttinen tyylisuunta, se oli keskeistä kuvastoa jugend-aikakaudella.
Helsingin julkisivujen koristeaiheista huomattava osa ammentaa ideansa antiikin ajan kuvastosta. Merkittävä on myös niin sanotun egyptomanian vaikutus, se syntyi Tutankhamonin vuoden 1922 hautalöydön myötä. Tämä näkyy ennen kaikkea 20-klassismin koristeluaiheista.
Kirja nostaa esiin myös aiemmin vähälle huomiolle jääneitä rakennusveistosten tekijöitä. Arvostuksen puutteesta kertoo jotakin myös se, että monien taidokkaiden töiden tekijöistä on vain arvailua.
Ylivoimaisesti eniten Helsingin talojen julkisivuihin teki koristeita Gunnar Finne. Kekseliästä huumoria ja älykästä symboliikkaa töissään viljelleen kuvanveistäjän ura kesti 1910-luvulta aina 1940-luvulle saakka. Finne ja hänen ateljeen työntekijät tekivät satoihin rakennuksiin koristelut Helsingissä sekä myös muualle Suomeen. Finnen merkittävimmät työt löytyvät Eduskuntatalosta.
Muita tekijöitä olivat muun muassa Emil Wikström (Rautatieaseman kivimiehet), Walter Runeberg, Väinö Aaltonen. Kirja nostaa esiin myös tuntemattomampia suuruksia, kuten esimerkiksi stukkatööri Nikolai Belugin ja taitava vuolukiven veistäjä Hans Uthuslien saavat nyt ansaitsemansa huomion.
Kirja esittelee julkisivutaidetta 1800-luvulta aina tämän päivän kuvastoon saakka, jossa uudet materiaalit ja tekniikka ovat tuoneet uusia mahdollisuuksia.
Juha Ilosen teoksen myötä kaupunkikävelyt saavat taas uuden ulottuvuuden; Helsinki julkisivuihin on kätketty melkoinen aarrearkku, joka avautuu nyt kirjan avulla aivan uudella tavalla
(Juha Ilonen: Julkisivustakatsojat – ihmis- ja eläinhahmot Helsingin arkkitehtuurissa. AtlasArt 496 s.)
Juhani Styrman
