Katja Gauriloffin ohjaama Jeʹvida on ainutlaatuinen elokuva, se on ensimmäinen koltansaamenkielellä tehty kokoillan elokuva. Se on sinällään kulttuuriteko, mutta merkittävintä on, että Jeʹvida on erinomainen elokuva, vuoden parhaimmistoa.
Kolmessa eri tasossa etenevä elokuva on fiktio, mutta taustalla on palasia Gauriloffin suvun kokemuksista. Elokuvan ydin on kolttatyttö Jeʹvidan tarina 1950-luvun Inarissa, kun hän joutuu suomenkieliseen asuntokouluun. Siellä hän ei saa puhua äidinkieltään koltansaamea.
Elokuvan alussa Iida nimen omaksunut Jeʹvida on jo ikänainen, jossa hän palaa autioituneeseen kotitaloonsa siskon tyttön kanssa. Siellä hän kohtaa raskaat muistot ja suvun vaietun saamelaistaustan, kun niistä tietämätön sukulaistyttö alkaa kyselemään.
Kokemus on raju, pikkulapsi joutuu elämään sisäoppilaitoksessa, erossa perheestään, kielestään ja kulttuuristaan. Ennen pitkään Jeʹvida hylkää saamelaisidentiteettinsä ja omaksuu valitsevan suomalaiskulttuurin.
Elokuva peilaa Iidan muistojen kautta nykyisyyttä ja saamelaisten perinteisen elämäntapaa, joka alkaa pikkuhiljaa kadota pakkosuomalaistamisen edessä ja samalla tuhotaan alkuperäiskansojen kulttuuria ja elämäntapoja.
Jeʹvidaa (Iida) näyttelee seitsemänkymppisenä Sanna-Kaisa Palo ja häntä pikkutyttönä Agafia Niemenmaa. Ja juuri nuoren Jeʹvidan hahmoon latautuu elokuvan vaikuttavimmat kohtaukset. Niemenmaan näyttelytyö on vaikuttavaa, hän tekee sen lähestulkoon kasvonilmeillä. Hänen vahvaa roolityötään tukee elokuvan mustavalkoinen kuvaus ja se istuu elokuvan kokonaisilmeeseen erinomaisesti.
Elokuvan ohjaaja ja toinen käsikirjoittaja Katja Gauriloff on kolttasaamelainen. Hän on aiemmin tehnyt koltansaamelaisen dokumenttielokuvan ”Kuu metsän Kaisa” (2016). Kolttasaamelaiset ovat inarinsaamelaisten ohella vähemmistökansa saamelaisten keskuudessa. Koltansaamea puhuu äidinkielenään enää noin 300 ihmistä.
Juhani Styrman
Jeʹvida -elokuva elokuvateattereissa kautta maan.
Kuva: Agafia Niemenmaa tekee upean roolin pikkutyttö Jeʹvidana (Ilkka Jaakola)
